Kohteena Eurooppa

Vuosien mittaan tutustuin yhä useampiin Euroopan maihin ja työmatkoillani pääsin tutustumaan yhä uusiin ihmisiin. Vuosien mittaan opin tulemaan toimeen hyvinkin erilaisten ihmisten kanssa.

Business on periaatteessa samanlaista toimi sitten Euroopassa tai Aasiassa, eri alueiden kulttuureihin oli hyvä tutustua ennen ensimmäistä käyntiä kussakin maassa jottei olisi tietämättään loukannut ketään. Liikesuhteiden luomisessa oli ensiarvoisen tärkeää oppia tuntemaan kauppakumppanien yritykset ja niiden yhteyshenkilöt. Yhteistyö perustuu aina molemminpuoliseen luottamukseen ja siksi koin, ja koen vieläkin, tärkeäksi että ennen kuin pystyn myymään ideoitani tai neuvottelemaan sopimuksia minun on oltava oma itseni ja luotettava itseeni jotta olen uskottava kauppa-/ yhteistyökumppanini silmissä. Kaupankäynti, neuvottelut ja niiden jälkeinen päätöksen teko, tapahtuu aina ihmisten kesken, Kaikki näinä päivinä tarjolla olevat työkalut, esim. Teams, eivät ei mielestäni koskaan korvaa kokonaan ihmisten välisiä kasvokkain tapahtuvia tapaamisia. Työ- ja seurantapalavereissa netin yli tapahtuvat kokoukset tosin on paikallaan ajan ja ympäristön säästämiseksi. Työurani aikana etäyhteyksiä rakennettiin 3 kertaa, joista viimeisin lähti kunnolla lentoon nyt covid-19/korona aikana. Aiemmilla kerroilla jonkin ajan kuluttua uuden tekniikan lanseeraamisesta palattiin takaisin henkilökohtaisiin tapaamisiin.

Yhteyksien luomista helpotti huomattavasti jos pystyi kommunikoimaan paikallisella kielellä ja usein jo muutaman sanan osaaminen riitti lisäämään luottamusta meikäläistä kohtaan. Yleisesti ottaen englannin ja/tai saksankielellä pärjäsi hyvin kaikissa Euroopan maissa. Oli harvinaista että joutui tilanteeseen jossa vastapuoli ei oman kielensä lisäksi juuri hallinnut muita kieliä kuin omansa. Niihinkin löytyi aina ratkaisu joskaan lopputulos ei niillä kerroilla aina vastannut odotuksia.

Matkustaminen Euroopassa muuttui melkoisesti vuosien mittaan. Liikkuminen helpottui Schengen alueen tulon myötä, lentoliput muuttuivat pahvista e-lipuiksi, lennoille kirjautumiset siirtyivät kännykkään jne. Suurin helpotus oli kuitenkin kun käyttöön tuli euro ja maakohtaiset valuutat jäivät historiaan. Minulla on noilta ajoin vieläkin tallessa monta Minigrip-pussia, joissa on eri maiden valuuttoja. Joillekin matkoille saattoi joutua ottamaan mukaan 5 tuollaista pussia.

Eri toimialojen palveluksessa

Kaupallisesta koulutuksesta huolimatta koko työurani, viimeistä lukuun ottamatta, oli vahvasti insinöörivoittoisissa organisaatioissa. Se ei kuitenkaan tahtia pahemmin haitannut, sopeutumista ja valmiutta uuden oppimiseen kylläkin. Veston vientijohtaja aikoinaan kertoi totuuden joka piti ja pitää mielestäni edelleen paikkansa: On ihan sama minkä loppututkinnon unohtaa kymmenessä vuodessa.

Toimittuani molemmilla puolilla pöytää, ostossa ja myynnissä kävi selväksi molempien osapuolten osaamisen ero, myyjä tietää yleensä yhdestä asiasta paljon ja ostaja monesta asiasta vähän.

Rakennusteollisuudessa

Eri toimialoilla toimiessani olin yhteydessä hyvin erilaisiin yrityksiin. Rakennusteollisuuden palveluksessa ollessani tutustuin laajasti eurooppalaisiin rakennuskaluston ja -koneiden toimittajiin, torninostureita Ranskasta, betoni-mixereitä ja- pumppuja Saksasta Irakiin, yms.  Rakennusteollisuuden matkat olivat urani railakkaimmat, tuskinpa sielläkään enää sama meininki on päällä. Matkoilla sattui ja tapahtui kaikenlaista. Yksi mieleen jäänyt hauska tilanne sattui vieraillessamme Dupontin tehtailla tutustumassa suodatinkankaiden valmistukseen Luxemburgissa. Tehdaskierroksella tehtaan edustaja kertoi meille tuotannosta ja mainitsi jotta, Here you can't see any women in the production johon yrityksen suomalainen edustaja totesi: I see. Silloin minulla petti pokka. 

Yksi mieleen painuneista matkoista oli tuona aikana matka Ateenaan tutustumaan kreikkalaisiin yrityksiin jotka toimittivat rakennustarvikkeita, mm. sementtiä, Lähi-Idän rakennuskohteisiin. Matka ajoittui sopivasti Ateenassa pidettyjen yleisurheilun EM-kisoihin. Yritysvierailujen lisäksi minulla oli mahdollisuus seurata myös kisoja. Kisojen kohokohta oli Reima Salosen voittama kultamitali 50 km kävelyssä. Meitä suomalaisia tultiin onnittelemaan kaupungilla tapahtuman jälkeen. Kävely kun on huomattavasti arvostetumpi laji Etelä-Euroopassa kuin täällä Pohjolassa.

Kemikaalien ja raaka-aineiden myynnissä

Matkat alkoivat siistiytyä jo 80-luvun lopulla, vai olisiko syynä ollut siirtymiseni toiselle alalle. Bensowille siirryttyäni pääsin tekemään yhteistyötä suurten kansainvälisten yritysten kanssa. Yritysten joiden tuotteiden edustajana Suomessa Bensow toimi. Taas oli aika oppia uutta, osastoni salkussa oli n. 20 toimittajaa jotka toimittivat raaka-aineita ja kemikaaleja teollisuudelle Suomessa. Muutamia mainitakseni: Air Products (PVOH), Total France (parafiinivahat), Pfeizer (pigmentit), Norsk Hydro (ammonium nitraatti), Cargill (tärkkelys). Päämiehet järjestivät eri puolilla Eurooppaa tuotekoulutuksia ja agenttikokouksia joissa pääsi tutustumaan kollegoihin muista maista. Verkostoituminen oli mittavaa ja aina oppi jotain uutta. Matkat olivat yleensä tarkkaan aikataulutettuja mutta kyllä joskus pääsi myös paikkoihin joihin muuten olisi tuskin koskaan tullut mentyä.

Pari sellaista mainitakseni. 

Käynti Norsk Hydron laitoksilla Norjassa jylhissä maisemissa sijaitsevassa Rjukanin kylässä oli todella mielenkiintoinen. Norjahan oli miehitettynä sodan aikana ja paikka on tuttu historiasta sillä siellä valmistettiin raskasta vettä jota Natsi-Saksa tarvitsi atomipomminsa valmistamiseen. Sissit onnistuivat kuitenkin sabotoimaan raskaanveden tuotantolaitoksen ja upottamaan lautan jolla raskasta vettä oltiin kuljettamassa Saksaan.

Toinen mieleenpainuva käynti oli Hollannin rannikolla rakenteilla ollut patovalli jota rakennettiin 80-luvun lopulla suojaamaan alavaa rannikkoa, joka 50-luvulla oli joutunut valtavan satoja uhreja vaatineen Atlantilta vyöryneen tulvan alle. Siihen kohteeseen minut vei Cargill, jonka Euroopan tärkkelystehdas oli tuon kohteen lähellä Bergen op Zoomissa.

Metsäteollisuuden palveluksessa

Muutaman vuoden kestäneen metalliteollisuuden, Valmet, työrupeaman jälkeen siirryin metsäteollisuuden palvelukseen. Työantajakseni sain Metsä-Serlan josta myöhemmin tuli M-Real joka nimenä jäi sekin historiaan muutamia vuosia sitten. Yritys on edelleen olemassa Metsä Boardina. Työsuhteesta muodostui urani pisin rupeama, 14 vuotta.

Tehtäväni muuttuivat kansainvälisemmiksi siinä vaiheessa kun yhtiö laajentui useiden yritysostojen myötä Euroopan laajuiseksi konserniksi. Tuotantoyksiköitä oli Suomen lisäksi Ruotsissa, Saksassa, Ranskassa, Itävallassa, Sveitsissä ja Iso-Britanniassa. Ostetuissa yhtiöistä löytyi hyvin erilaisia yrityskulttuureita johtuen kunkin tehtaan omasta historiasta. Siinä kulttuurien viidakossa oli tehtävää yllin kyllin kun yritin omalta osaltani jalkauttaa emoyhtiön yrityskulttuuria ostotoimintoihin. Vanha sanonta: Olen tullut pääkonttorilta auttamaan teitä, otettiin huumorilla lähes poikkeuksetta. Onnistuin kuitenkin saavuttamaan osto-organisaatioiden ja tehtaiden johdon luottamuksen ja opin katsomaan asioita myös paikalliselta kannalta. Loppuaikoina minua ei ulkomaan yksiköissämme enää pidetty pääkonttorin tyyppinä vain yhtenä heistä.

Yksi suurista haasteista oli uuden tietojärjestelmän jalkauttaminen tehtaillemme. Vastuullani oli SAPin MM-modulin jalkauttaminen. Viimeisten kahden vuoden aikana vietin yli puolet ajastani Keski-Euroopassa, työpisteeni oli Stockstadt am Main nimisessä pikkukaupungissa Frankfurtin lähellä. Sieltä matkustin eri tehtaisiimme junalla, lentäen tai autolla.

Noina vuosina olin myös tiiviisti mukana paperiteollisuuden yhteisessä hankkeessa jonka tarkoituksena oli luoda yhteinen standardi e-businekselle Euroopassa. Hankkeessa olivat mukana mm. UPM, Stora-Enso, Soporcell etc. Tuon hankkeen tiimoilta tuli matkustettua useisiin kokouksiin eri puolilla Eurooppaa. Hanke jäi osaltani kesken siirtyessäni muihin haasteisin täysiin uudelle toimialalle. Hankkeesta en sen jälkeen kuullut mitään.

Tekstiilejä ja palvelutuotantoa  

Työurani kääntyi loppusuoralle siirtyessäni viimeiseksi jääneen työantajani, Lindström Oy:n palvelukseen. Työsuhteen alkaessa olin jo 54-vuotias joten en joutunut ikärasismin kohteeksi, josta suuri kiitos pitkäaikaiselle esimiehelleni Ismolle, joka minut tehtävään palkkassi. Aluevaltaus oli minulle jälleen kerran täysin uusi, olinhan ollut pääsääntöisesti raskaan teollisuuden palveluksessa. Talo ja tuotteet olivat minulle tuttuja, olinhan muutamaa vuotta aiemmin tehnyt ison sopimuksen yrityksen kanssa työvaatteista. Työvaatteiden lisäksi perehdyin mm. hotellitekstiileihin ja työsuojelutarvikkeisiin, tuttu tuoteryhmä jo Olkiluodon ajoilta. 

Taas oli uutta opittavaa mutta mikäs sen mielenkiintoisempaa. Työvaatebusiness olikin paljon monimutkaisempaa kuin olin kuvitellutkaan. Piti oppia paljon uutta langoista, kankaista, tarvikkeista, kankaiden ja vaatteiden valmistuksesta jotta pystyi kommunikoimaan toimittajien kanssa uskottavasti. Kummasti sitä vanhoilla päivillään pystyy omaksumaan uusia asioita.

Vastuualueelleni kuuluneiden tuoteryhmien hankintalähteet olivat Aasian suunnalla. Niistä matkoista tulen kertomaan tarkemmin erilisissä blogeissa. 

Mahtui tähänkin työsuhteeseen muutama matka Euroopassa. Pari mielenkiintoista matkaa pääsin tekemään Balkanille. Sain tehtäväkseni etsiä uusia vaatevalmistajia siltä suunnalta. Volyymituotteiden valmistus oli aiemmin siirretty pois Euroopasta ja nyt tarkoituksena oli löytää pienempiä toimittajia lähempää. Toimittajia joilla oli mahdollisuudet pienempiin tuotantosarjoihin ja nopeisiin toimituksiin. Kohdemaiksi valikoituivat Bulgaria, Romania ja Kroatia, joissa kaikissa Lindströmillä oli omia tuotantolaitoksia. Kaikki maat olivat positiivisia yllätyksiä. Paikalliset johtohenkilöt auttoivat minua löytämään potentiaalisia toimittaja ja heidän kanssaan liikuimme eri kaupungeissa ja maaseudulla. Löysimmekin useampia toimittajakandidaatteja, joiden joukosta valikoitui yksi jonka kanssa kollegani neuvotteli myöhemmin sopimuksen. Yllättävintä oli kustannustaso tekstiiliteollisuudessa, tekstiilityöntekijöiden ansiot olivat alhaisemmat kuin esim. Kiinan itä-osissa.

Oli mielenkiintoista päästä tutustumaan näihinkin maihin Euroopassa. Olin odottanut harmaampaa ja ankeampaa maailmaa. Yleisilme oli kuitenkin kaikkialla siisti ja kaikki toimi hienosti. Eroa kaikkiin käymiini Euroopan maihin ei juurikaan ollut. Bulgariassa ja Romaniassa liikuimme paljon Sofian ja Bukarestin ulkopuolella josta johtuen pystyin luomaan paremman kuvan noista maista. Ajomatkojen aikana kuulin paljon eri paikkojen nykyajasta ja historiasta. 

Bulgariassa matkan varrelle osui mm. historiallisia paikkoja joissa mm. traakialaiset olivat aikoinaan valtaa pitäneet. Sillä hetkellä tulivat mieleen historian tunnit Svenska Samskolan i Tammerfors'issa, tunnit joilla jo myöhemmälle iälle ehtinyt lehtorimme Svea Träskman meitä ansiokkaasti sivisti. Historiallisen Plovdiv'iin suuntautuneella matkalla tehdaskäyntien lisäksi paikallisjohtajamme vei minut tutustumaan Perperikonin rauniokaupunkiin. Mahtava historian oppitunti kaiken kaikkiaan.

Romaniassa kiersimme laajasti Bukarestin ulkopuolella joten pääkaupungin lisäksi pääsin näkemään runsaasti maan kaunista luontoa. Bukarestissa vaikuttavimmat näkymät olivat kieltämättä Ceausescun rakennuttamat mahtipontiset suuruudenhullut hallintorakennukset ja palatsi. Tuntui uskomattomalta että ne olivat vasta 1980 luvulla valmistuneita. Kaupungin keskustasta löytyi kuitenkin vanhaan osaan tehty viihtyisä jalankulku- ja ravintola alue, muistaakseni n. 250 eri ravintolaa, jossa oli mukava istua iltaa, syödä hyvin ja edullisesti sekä katsella kävelykatujen ihmisvilinää.

Kokemukset Kroatiasta, Bulgariasta ja Romaniasta olivat sellaisia että niihin voisi tehdä omatoimisen lomamatkan ja tutustua ihmisiin ja paikkoihin tarkemminkin. Eipä vain ole vielä ehtinyt tuota matkaa tekemään.

Kaikki edellä kerrottu on muovannut minusta nykyisen kaltaisen Eurooppa myönteisen Suomen kansalaisen. Suomella on joka puolella hyvä maine ja meitä arvostetaan. Minua ei koskaan ole mietityttänyt jotta mitähän nuokin minusta ajattelevat. Itsetuntoni on matkan varrella vain vahvistunut. Suomi on osa Eurooppaa ja EU:ta siihen ryhmään meidän pitää jatkossakin kuulua. Aasiassa ja Yhdysvalloissa matkustaessani voin sanoa olevani eurooppalainen, Euroopassa matkustaessani suomalainen, Suomessa matkustaessani Vantaalainen ja Vantaalla liikkuessani Ylästöläinen.