Kiireinen kevät 2023

Kohta on tästäkin vuodesta jo puolet elettynä. Juhannusaatto on huomenna ja elämme parhaillaan vuoden valoisinta aikaa. Luonto on täydessä kesäasussaan ja kesän ensimmäistä hellejaksoa eletään parhaillaan, sattuipa hieman kosteampi päivä jolloin tämän sepustuksen julki saatan. Kaiken kruunaa tällä hetkellä se, että nyt on alkanut tämän eläkeläisen kesäloma.

Tätä tekstiä hahmotellessani tuli mieleeni Aki Sirkesalon kappale Annoin pikkusormen se vei koko käden. Meinaan vaan kun pari kolme vuotta sitten aktivoiduin Senioreissa niin en todellakaan aavistanut mihin kaikkeen se päätös johtaisi. Alkuvuosi on nääs ollut yksi kiireisimpiä ja työntäyteisimpiä pitkiin aikoihin. Ei tule mieleen koska näin monta rautaa olisi itsellä ollut tulessa yhtä aikaa, ei edes silloin kun vielä olin mukana työelämässä. Olihan niitä hoidettavia asioita silloinkin lukuisia samanaikaisesti mutta en tällaista kevättä muista. Vai olisiko tuolla elettyjen vuosien lukumäärällä jotain tekemistä asian kanssa, tiedä häntä? Minulla ei kuitenkaan ole mitään syytä valittaa, sillä kaikki se mihin olen osallistunut on ollut vapaehtoista. Olen kuluneen kevään aikana saanut kokea monta hienoa hetkeä upeiden ihmisten kanssa ja saanut osallistua moneen ikimuistoiseen juhlaan.

Alkuvuoteen on mahtunut monen moista tapahtumaa Länsi-Vantaan kansallisten senioreitten kanssa. On ollut monta mielenkiintoista kokousta Vantaan Vanhusneuvostossa ja tutustuminen seurakunnan toimintaan Yhteisen kirkkovaltuuston jäsenenä on tuonut uutta sisältöä ja näkökulmaa elämään. Eikä siinä vielä kaikki! Jäsenyyteni Etelä-Vantaan kokoomuksessa on taas tuonut politiikan enemmän kuvaan. Politiikkaa, paitsi mitä nyt ikäihmisiä koskevaa sellaista, en sekoita Seniorien enkä Vanhusneuvoston toimintaan. Niihin piireihin ei mielestäni puoluepolitiikka kuulu.

On sitä omaakin aikaa ollut joskin eineen verran vähemmän verrattuna aikaisempaan. Olen kaikesta huolimatta ehtinyt pitämään kunnostani huolta ja tapaamaan kavereita ja sukulaisia.

Seuraavassa hieman muisteloita kuluneelta vuosipuoliskolta..

Kansallisia senioreita

Toisen vuoteni alku Länsi-Vantaan kansallisten senioreitten johdossa on on olut täynnä mielenkiitoisia tapahtumia joissa olen saanut tutustua moniin uusiin mukaviin ihmisiin. Keskiviikkotapaamisissamme olemme kuulleet mielenkiintoisia luentoja ja osallistujamäärät niihin ovat olleet mukavassa kasvussa, sama koskee muuten myös kerhojemme toimintaa. 

Kevätkauden ehdoton kohokohta oli yhdistyksemme 50-vuotisjuhla jota vietimme 10.5.2023 Ravintola Solaressa Myyrmäessä. Paikalla meiltä oli, esiintyjät mukaanluettuina, 114 henkeä. Taisipa olla suurin määrä jäseniä paikalla kautta yhdistyksen historian. Juhlapuhujaksemme saimme aina yhtä mahtavan Paula Risikon. Paula otti parin tunnin katkon meneillään olleista Petteri Orpon vetämistä hallitusneuvotteluista ja tuli tapaamaan meitä. On se hienoa että vielä tänäkin päivänä joku osaa laittaa asiat tärkeysjärjestykseen.

Senioreitten kevääseen mahtui myös kulttuuria, esim. kevätretki Tuusulan Rantatien kulttuuri- maisemiin ja Albert Edelfeltin upeaan näyttelyyn uudistetussa Ateneumissa. Oli niitä muitakin tapahtumia mutta niihin en muilta kiireiltäni ennättänyt. Risteiltyä tuli Uudenmaan senioripiirin kanssa Tukholmaan ja oman yhdistyksen jäsenten kanssa Tallinnaan. 

Ja mahtui tähän alkuvuoteen mukaan vielä Kansallisen senioriliiton liittokokous Savonlinnassa. Meitä oli kauniissa Savonlinnassa koolla runsaat 400 senioria joka puolelta rakasta koti-maatamme. Tunnelma oli kokouksessa rento eikä juttuseurasta ollut puutetta. Siellä kokouksessa tunsi itsensä välillä nuoreksi sillä onhan meidän senioreitten keski-ikä valtakunnallisesti kuitenkin n. 77 vuotta.  Mutta ei se menoa haitannut, ei siellä ikä tuntunut ketään painavan. 

Hymähtelin vain itsekseni jotta miten se tunne omasta iästä vaihtelee eri tilaisuuksissa. Olin nimittäin edellisenä lauantaina ollut Tampereella entisen kouluni lakkiaisissa kunniavieraana. Luokkamme lakkiaisista tuli kuluneeksi 50 v, olimme siis riemuylioppilaita. Mieleen tuli elävästi se päivä jolloin rehtorimme asetti päähäni valkolakin ja vanhempani seurasivat tapausta juhlasalissa, virtuaalinen tippa tuli linssiin kieltämättä. Tämän kevään ylioppilaita katsellessani tunsin kieltämättä itseni aavistuksen, mutta vain aavistuksen, vanhaksi. Mietin jotta olimmeko mekin silloin joskus viime vuosituhannella yhtä nuoria ja viattomia kuin nämä uudet vastavalmistuneet ylioppilaat.

Savonlinnan ilta ei järin vilkas ollut kun pienen lenkin molempina päivinä siinä keskustassa tein. Sitä kun ei osaa mennä nukkumaan ellei iltakävelyä ole suorittanut. Kyllä se ilman Topi-koiraakin onnistui joskin vähän outoa se yksistään on kävellä, joku saattaa ajatella jotta mihinkähän tuokin pappa on menossa. 

Paljon tapahtui senioreissa mutta nyt on aika siirtyä muihin ympyröihin jotka pitivät kevääni, etten sanoisi, erittäin kiireisenä mutta mielenkiintoisena.

Jatkuu kuvien jälkeen!

Vanhusneuvostossakin tuli toimittua

Vantaan Vanhusneuvostossahan kävi niin että minut valittiin viime syksynä sen uudeksi puheenjohtajaksi ja nyt on sitten menty minun johdollani viime joulukuusta eteenpäin. Hommiahan tuo toi lisää mutta haitanneeko tuo mittään. Asioihin pitää nyt perehtyä ennakolta huomattavasti tarkemmin ja nyt sitä sitten joutuu itse osallistumaan kokousten valmisteluun. Ennen sai vaan mennä kokoukseen ja yrittää keksiä jotain kuolematonta sanottavaa, nyt sitä joutuu välillä ajattelemaan mitä sanoo. Pakko kyllä todeta etten aina voi itselleni mitään ja silloin tulee sanottua mitä ajattelee ja toisaalta taas kun on tällainen nopea tilanteeseen reagoiva verbaalinen yksilö niin kyllä siellä varmaan joidenkin kulmakarvat ovat joskus vähän nousseet tokaisujeni johdosta. Asiat kuitenkin hoidetaan asioina mutta ei kuitenkaan ryppyotsaisesti. Ryppyotsaisuus kun aiheuttaa usein päänsärkyä.

Vaikka vuodenvaihteessa sosiaali- ja terveyspalvelut sekä pelastuslaitos siirtyivätkin Hyvinvointialueelle,  niin kyllä kaupungin vastuulle jäi vielä paljon tehtäviä hoidettaviksi. En kyllä vieläkään ymmärrä tuota nimeä, Hyvinvointialue,  sillä eihän siellä hyvinvoivia kansalaisia pääsääntöisesti palvella. Asialistalla on ollut mielenkiintoisia asioita joista kaupungin edustajat ovat meille asiallisia esityksiä tehneet. Koska kyseessä on Vanhusneuvosto niin luonnollisesti olemme keskittyneet senioreitten/ikäihmisten asioiden seuraamiseen ja niiden kommentointiin. Koska olemme vaikuttamiselin niin meillä ei ole päätösvaltaa mutta meillä on oikeus antaa lausuntoja ja tehdä aloitteita meitä varttuneempia kaupunkilaisia koskevista asioista ja hankkeista. Meidän senioreitten, ja siinä sivussa muidenkin kaupunkilaisen, hyvinvoinnin, turvallisuuden ja viihtyvyyden eteen tehdään koko ajan työtä monella sektorilla kaupungin organisaatiossa. Kaikki työ on ennaltaehkäisevää ja hidastaa siirtymistä hyvinvointialueen palveluiden suurkuluttajaksi.

Toimintani Vanhusneuvostossa nivoutuu erinomaisesti toimintaani Kansallisissa senioreissa, molemmissa tehdään työtä ikäihmisten hyvinvoinnin eteen. Jokaisessa tilaisuudessa oppii jotain uutta jota voi sitten hyödyntää toisessa yhteydessä. Jotta katsantokanta olisi mahdollisimman laaja niin enkös minä sitten viime syksyn seurakuntavaaleissa tullet valituksi Yleisen kirkkovaltuuston jäseneksi täällä Vantaalla. Siitä muutama sana seuraavassa.

Kirkkovaltuustossa

Uusi lehti elämässäni kääntyi viime syksynä kun, kieltämättä yllätyksekseni, tulin valituksi Tikkurilan seurakunnan edustajana Vantaan yhteiseen kirkkovaltuustoon. Valinnan jälkeen olen saanut aimo annoksen uutta tietoa kirkon toiminnasta ja taloudesta niin perehdytyksessä kuin myös kirkkovaltuuston infoissa ja valtuuston kokouksissa. Valtuuston infot ja kokoukset ovat hyvin talouspainotteisia ja niissä käsitellään pääsääntöisesti "maallisia" asioita. Kokouksiin kuuluu aina alussa hartaushetki, jollaisia en ole vuosikymmeniin säännöllisesti kokenutkaan. Kerran olen saanut osallistua myös Tikkurilan seurakuntaneuvoston kokoukseen varsinaisen jäsenen ollessa estynyt saapumaan paikalle. Siinä kokouksessa puhuttiin aivan muista asioista kuin taloudesta. 

Hartaudesta puheenollen niin tuossa yllä mainitsin parin viikon takaiset lakkiaiset vanhalla koulullani Tampereella. Kun koulun rehtori piti puheensa vanhasta puhujapöntöstä niin siinä muistui mieleeni jotta kyseinen puhujapönttö oli koulun aulassa. Sinne kokoonnuimme nimittäin aamuhartauteen. Sitä en huomannut kysyä keneltäkään josko perinne vielä on hengissä.  

Joku varmaan teistä lukijoistanikin ajattelee että eihän kirkolla ole muuta kuin toimintaa kuin mitä nyt järjestetään kirkossa joka sunnuntai messut tyhjille kirkkosaleille. Totuus on kuitenkin täysin toisenlainen, kirkko/seurakunnilla on paljon toimintaa kaikille ikäryhmille, vauvasta vaariin. Itselleni koskaan ollut tullut mieleen mitä kaikkea pyhien sakramenttien lisäksi tapahtuu kirkon piirissä. Monessa yhteydessä olen huomannut että meillä senioreissa on paljon samoja elementtejä toiminnassamme kuin kirkollakin. Molemmissa tehdään työtä yksinäisyyden ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja yhteisöllisyyden rakentamiseksi. 

Tutuin Vantaan kirkoista itselleni Virtakirkko Myyrmäessä. Ei kuitenkaan kirkollisista menoista vaan siitä että me Seniorit kokoonnumme siellä joka toinen keskiviikko jäsentapaamiseemme suuressa seurakuntasalissa. Tikkurilan uusi hieno kirkko oli minulle uusi tuttavuus mutta se tulee varmasti hyvinkin tutuksi alkaneen valtuustokauden aikana. Mielestäni kaunein kirkko on kuitenkin Pitäjän kirkonkylässä seisova Pyhän Laurin kirkko. Siellä on monet kauneimmat joululaulut laulettu ja Jouluaaton hartaushetket vietetty. Myyrmäen valoisan ja hienon mittavassa saneerauksessa olevan kirkon valmistumista tässä odotellaan.

Kirkkovaltuustoon kuuluminen on tuonut myös itselleni pari yllätyksellistä kutsua. Me valtuutetut olemme tulleet kutsutuiksi Helsingin Tuomiokirkkoon Valtiopäivien päätös- ja uusien Valtiopäivien avausjumalanpalveluksiin. Harvoin sitä niin juhlaviin tilaisuuksiin, jossa valtionjohto ja mm. koko eduskunta ovat mittavasti edustettuina. Ei huono, sanois Jorma Uotinenkin. Saa nyt sitten nähdä mitä maailma tuo tällä saralla tullessaan. Mielenkiintoista on joka tapauksessa ollut.

Kokoukset meillä on Tikkurilan uudella kirkolla Kaupungintaloa vastapäätä eli talviaikaan ei viikkoakaan etten ainakin kerran Tikkurilaan suuntaisi eri yhteisöjen kokouksiin.

Jatkuu kuvien jälkeen! (Jos vielä kiinnostaa)

Kokoomusta

Ettei aika vaan olisi käynyt pitkäksi niin tulipa sitä taas aktivoitua enemmän myös yhdistyspuolella politiikassa. Etelä-Vantaan kokoomus kun valitsi minut viime syksynä uudeksi puheenjohtajakseen. Saivat sitten tuoretta verta vetämään yhdistystä. Tosin liityinhän minä kyseiseen yhdistykseen jo runsaat 40 vuotta sitten joten en minä aivan untuvikkona hommaa vastaan ottanut.

Valitettavasti ihmisten kiinnostus osallistua poliittiseen toimintaan on viime vuosikymmeninä hiipunut ja 80-luvun jäsenmäärästämme on vain murto-osa jäljellä. Ei me sentään kaikki jäsenet olla niitä 80-luvun aktiivijäseniä vaan on niitä muutamia uusiakin mukaan saatu. Ei maailma, saati läntinen Vantaa vielä ole valmis ja siksi tässä on aloiteltu viritellä toimintaa uuteen nousuun ja tuomaan omia näkemyksiämme ja tavoitteitamme meidän Länsi-Vantaalaisten asioiden ajamiseksi.

Kevät oli mielenkiintoista aikaa myös tällä saralla. Olihan meillä jännittävät eduskuntavaalit jotka päättyivät kokonaisuudessaan hyvin puolueen kannalta, myös Vantaalla äänimäärämme kasvoi mutta siitä huolimatta emme saaneet toista kansanedustajaa Sari Multalan lisäksi eduskuntaan. Saatiin sentään Sari Tiede ja kulttuuriministeriksi uuteen hallitukseen.

Vaalityöhön tuli osallistuttua mahdollisuuksien mukaan. Kansanedustajaehdokas Antti Häkkänenkin poikkesi muutaman muun uusmaalaisen ehdokkaan kanssa esittäytymässä Länsi-Vantaalaisille äänestäjille Café Nuvossa Myyrmäessä. Saimme hänestä fiksun ja asiantuntevan uuden puolustusministerin. 

Parissa vaalitilaisuudessa meillä Etelä-Vantaan kokoomuksessa oli järjestämisvastuu. Ensimmäinen niistä oli  kaikille seitsemälle vantaalaiselle kokoomuksen ehdokkaalle järjestämämme paneelikeskustelu Red Onionissa. Paikalle saimme ihan mukavasti porukkaa, olisi sinne kyllä enemmänkin mahtunut. Siinä keskustelussa olin elämäni ensimmäistä kertaa paneelikeskustelun vetäjänä. 

Toinen tilaisuus oli Paalutorilla juuri ennen vaaleja, siellä olikin sitten porukkaa enemmänkin, liekö syynä ollut ilmainen hodaritarjoilu vai olisiko Petteri Orpon vierailu paikalla lisännyt osallistujien määrää. Rauhallinen ja ihmisiä kuunteleva tuo Petteri tuntui olevan. Juttukavereita riitti ja linssiluteitakin paikalla oli runsaasti, totta puhuakseni itse yhtenä heistä. Kyllä siinä kieltämättä tuli mieleen että taidetaan tässä seuraavan pääministerin kanssa jutella ja poseerata.

Kaikkea suunniteltua ei kuitenkaan tällä erää saatu aloitettua mutta ei elämä tähän lopu ja syksyn tullen on aika ryhtyä rupeamaan ja pistää toimintaan vauhtia.

Uskokaa tai älkää, ei vieläkään lopu vaan jatkuu kuvien jälkeen!

Omaa aikaakin oli

Kiirettä piti kuten edellä olevasta olette huomanneet. Monta rautaa on ollut tulessa niin se taitaa olla jatkossakin. Kaikki neljä osa-aluetta tukevat ja täydentävät omalla tavallaan toisiaan ja antavat minulle mahdollisuuden ajaa meidän senioreitten asiaa täällä Vantaalla. Lähinnä sydäntäni on joka tapauksessa yhdistys nimeltä Länsi-Vantaan kansalliset seniorit, sen kautta olen saanut paljon uusia ystäviä ja sisältöä elämääni.

Välillä on kieltämättä tuntunut että alkaa takki tyhjentyä mutta aina sitä vaan on löytynyt kipinää viedä asioita eteenpäin. Tärkeää on ollut pitää itsestäni huolta, päivittäiset lenkit koiran kanssa ja säännölliset uimahallikäynnit ovat auttaneet peruskunnon ylläpidossa. Vapun aikoihin alkanut golfkausi on myös tuonut vaihtelua liikuntamuotoihin, valitettavasti vain vasta viimeisen viikon aikana on jäänyt enemmän aikaa golfille. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Muutaman museokäynnin ehdin tekemään kevään aikana mutta ne olivatkin sitten ainoat kulttuurinautinnot tänä keväänä. Eihän sitä nyt joka paikkaan ehdi.

Usein ole tykönäni pohtinut miten ammatikseen politiikkaa tekevien ihmisten aika ja voimavarat riittävät niin monien luottamustehtävien yhtäaikaiseen hoitamiseen kun heistä useimmilla vielä on perhekin otettavana huomioon. Olen kyllä todennut että se on heidän valintansa ja päänsärkynsä mitä minä sitä suremaan. Minulla on ihan riittävästi tekemistä omissa hommissani.

Hyvää kesää kaikille löpinöitäni seuraaville.

Nys se vihdoinkin loppu!