Miksi mukana politiikassa?
Kiinnostukseni politiikkaan heräsi jo nuorena, opiskelijapolitiikkaan en kuitenkaan lähtenyt mukaan vaan keskityin opintoihini ja valmistumiseen mahdollisimman nopeasti, työpaikka kun oli varmistettuna ensimmäisen kesätyön jälkeen Helsingissä. Aktiivisesti lähdin mukaan toimintaan vasta aikuis-iällä muutettuamme Vantaalle. Koska en ole ikinä ollut minkään kenttälajin urheilija niin niin minun ei ole politiikassakaan tarvinnut tehdä mitään loikkauksia vaan olen pysynyt uskollisena valitsemalleni aatteelle. Olen aina ollut mieleltäni kokoomuslainen. Kaikista puolueista Kokoomuksen arvot ja vastuullinen politiikka sopivat arvomaailmaani parhaiten.
Tätä hetkeä aikaisemmat aktiiviset vuodet osuivat 80-luvulle. Silloin olin mukana Etelä-Vantaan Kokoomuksen toiminnassa, jäsenenä olen edelleen joskaan ei kovin aktiivisena, toiminnantarkastajan tehtävää lukuun ottamatta. 80-luvulla herätimme henkiin yhdessä saman ikäisten perheellisten ystävien kanssa Jellonien toiminnan Myyrmäessä. Silloiset lapsemme ovat nyt keski-ikäisiä, monet heistä perheellisiä ja me silloiset toiminnan pyörittäjät pyörimme senioreissa. Niin ne vuodet vierii.
Olin ehdokkaana kahdesti, -84 ja -88, kummallakaan kerralla en tullut valituksi mutta ensimmäisen vaalin tuloksena minut valittiin Vantaan kaupungin tilintarkastajien puheenjohtajaksi valtuustokaudelle 84-88. Tuo valinta poiki useita muita luottamustehtäviä. Vuoden -88 kampanja jäi ikään kuin kesken isäni poismenon johdosta ja työtehtävissä tapahtuneiden muutosten takia. Panostin enemmän työhön ja yksityiselämään.
Olen matkan varrella nähnyt monenlaista elämää matkoillani, varsinkin Aasian suunnalla, ja aina kotiin palattuani todennut kuinka hienossa, turvallisessa ja puhtaassa maassa saamme elää. Elämme vakaassa ja yhdessä tämän pallon tasa-arvoisimmista oikeusvaltiosta, jossa pidetään huolta heikommassa asemassa olevista jossa ei myöskään sanavapautta rajoiteta. Tämän rakentamiseen on kulunut vuosikymmeniä ja moni pitää nykytilaa ja hyvinvointiamme yleensäkin itsestäänselvyytenä ja pysyvänä. Tämä ei valitettavasti ei ole pysyvä olotila vaan meidän jatkuvasti tehtävä työtä sen eteen että rajalliset resurssimme riittävät turvaavaan säällisen elämän ja toimeentulon myös meidän jälkeläisillemme.
Haasteet ovat suuria niin valtiollisella kuin kunnallisellakin tasolla. Meidän on katsottava eteenpäin ja meidän on oltava valmiita uudistamaan rakenteita ja mahdollisesti luopumaan joistakin saavutetuista eduista, joita myös ikiaikaisiksi nautintaoikeuksiksi jotkut kutsuvat.
Tehtävä ei ole tule olemaan helppo sillä jaettavaa ei kerry entiseen malliin eikä menojen kasvu hidastu tulevaisuudessa meidän eläkeläisten määrän kasvaessa, kun samanaikaisesti työllisten määrä on vähenemässä. Emme kuitenkaan voi palata ajassa taaksepäin, ei kaikki ollut ennen paremmin.
Kampanja jäi vuonna -88 vähän kesken ja siksi lähdin uudelleen mukaan politiikkaan jotta voisin olla mukana vaikuttamassa siihen miten kotikaupunkiani Vantaata kehitetään tulevaisuudessa, mitkä ovat kehityksen painopisteet ja miten käytettävissä olevat varat parhaiten käytetään asukkaiden ja täällä toimivien yritysten parhaaksi. Sitä ei kukaan pysty tekemään yksin vaan siinä vaaditaan yhteistyökykyä ja vastuullista toiset huomioon ottavaa toimintaa.
Vantaan pitää jatkossa olla vielä nykyistäkin enemmän
Hyvä, turvallinen ja siisti kaupunki asukkaille ja yrityksille!