Olipas vilkas vuosi 2023

Vuosi 2023 jäi jo historiaan, etten sanoisi yhtenä rauhattomimmista miesmuistiin. Toisaalta minun muistini kattaa vain viimeisimmät runsaat 60 vuotta, mutta on siinäkin jo jonkin verran mittaa ja sinä aikana on minultakin jo paljon ehtinyt unohtua, ainakin aktiivimuistista. Euroopassa soditaan, Suomen talous on taantumassa, työmarkkinoilla on poliittisia lakkoja hallituksen ajamia uudistuksia vastaan, itärajamme on suljettu ja tilanne kokonaisuudessaan on aavistuksen apea. Nyt on rutkasti noita ulkoisia tekijöitä, jotka vaikuttavat mielialoihimme, mutta niinhän se ihmisen on turha surra asioita, joihin hän ei itse voi vaikuttaa, vanhan sanonnan mukaan antaa hevosten surra, niillä kun on isompi pää. Pessimisti voisi tässä vaiheessa sanoa, jotta ei voisi mennä huonommin mutta optimisti voi aina sanoa, että kyllä voi.

Nyt jos koska tarvitaan positiivista ajattelua, jotta päästään tästä ohimenevästä "kurjuudesta" eroon. Monen taloudellinen tilanne on heikompi kuin viime vuosina, jolloin ihmiset ehtivät tottua nollakorkoihin ja olemattomaan inflaatioon ja uskoivat että se oli uusi normaali. Moni on huolissaan elintasonsa laskusta mutta toisaalta joitakin vuosia sitten nykyinen elintasomme oli siihen astisista kaikkein korkein. Omaan toimeentuloonsa ja hyvinvointiinsa moni kyllä pystyisi vaikuttamaan mutta kun kerran on tottunut siihen, ettei hänellä ole mitään velvollisuuksia vaan ainoastaan oikeuksia niin onhan se hävytöntä, että joku kehtaa tulla ja huomauttaa heille asiasta.

Kesällä kirjoittamassani blogissani kerroin kiireisestä keväästäni ja sama meno sitten jatkui läpi koko vuoden. Viikot kuluivat vauhdilla, sillä päivät täyttyivät edelleen erilaisista tapahtumista myös syksyn aikana. Viikot rytmittyivät säännöllisten kokousten, tapaamisten ja tapahtumien mukaan, toisin kuin ollessani vielä työelämässä, jolloin tehtäväni oli hyvinkin vaihtelevaa eikä säännöllisesti toistuvia tehtäviä juurikaan ollut. Aika ei todellakaan viime vuonna tullut missään vaiheessa pitkäksi ja välillä sitä jäi pohtimaan, jotta miten sitä oikein ehti edes käydä työssä. Enpä muista, että minulla kovinkaan usein olisi ollut sellaista kiirettä ja hulinaa kuin nyt eläkkeellä ollut on. Ykkösenä listallani on edelleen toimintani Länsi-Vantaan kansallisissa senioreissa, sitten tulevat Vantaan Vanhusneuvosto, yhteinen Kirkkovaltuusto, eikä siinä vielä kaikki sillä toimintani Etelä-Vantaan Kokoomuksessakin jatkuu. Toisaalta tarttee myöntää, että noita tehtäviä on siunaantunut viimeisen kahden vuoden aikana ihan omiksi tarpeiksi. En voi kuitenkaan valittaa sillä kaikki tämä on minulle vapaaehtoistoimintaa ja kaikissa näissä hommissa minulla on mahdollisuus päästä vaikuttamaan, jotta senioreitten, ja miksei muidenkin ikäihmisten edut tulevat otetuiksi huomioon päätöksenteossa.

Seuraavassa muutamia poimintoja vuoden varrelta

 Länsi-Vantaan kansallisissa senioreissa

Ykkösenä listallani on edelleen toimintani Länsi-Vantaan kansallisissa senioreissa. Kulunut vuosi oli yhdistyksemme 50-v juhlavuosi ja omalta osaltani toinen vuosi tuon hienon yhdistyksen puheenjohtajana. Vuoden kohokohta oli ehdottomasti keväinen 50-v juhlamme, josta kerroin jo aiemmassa blogissani Kiireinen kevät 2023. Syksyllä meno olikin sitten Senioreissa arkisempaa mutta yhtä antoisaa kuin ennenkin. Jäsentilaisuudet jatkuivat Virtakirkolla, samoin kaikki kerhomme toimivat ja saivat seniorit mukavasti liikkeelle.

Ainoa kerhoistamme, jossa osanottajien iloista puheensorinaa ei kuule on ehdottomasti elokuvakerhomme, ymmärrettävistä syistä tosin. Toinen sellainen on kulttuurikerhomme sillä eihän se nyt sielläkään sovi, että katsomosta kuuluu kova pölinä kesken näytöksen, siitähän voisivat näyttelijä närkästyä, kun eläkeläiset sillä lailla heidän työrauhaansa häiritsevät. Toista on sitten bussimatkalla tapahtumapaikalle ja takaisin, silloin ei hiljaista hetkeä taida olla koko matkan aikana.

Käytiinhän me porukalla pikkujouluristeilyllä Tallinnassakin katsomassa kaunista ja tunnelmallista Joulutoria. Toinen matkan pääasioista oli kulttuuripläjäys, joka vaihtui viime hetkellä sairaustapauksen takia Luxemburgin kreivistä upeaan urku- ja viulukonserttiin Nigulisten kirkossa. On myönnettävä, etten varmaankaan omatoimisesti olisi moiseen konserttiin lippua hankkinut mutta oli se niin hieno kokemus, että kynnys vastaaviin konsertteihin on nyt huomattavasti matalampi. Jos joku luulee, että jouluviinojen hakureissullahan me siellä käytiin, erehtyy raskaasti, kenelläkään meistä ei kaljakärryjä ollut perässä vedettävänä, kaikki tuomiset mahtuivat mukavasti muihin matkatavaroihin.

Saatiin me vähän julkisuuttakin syksyn aikana, meistä ja meidän elokuvakerhostamme oli koko sivun juttu syksyllä MyyrYork Newsissä ja Kino Myyrin toiminnan jatkamisen puolesta tekemämme työ huomioitiin myös muiden toimesta julkisuudessa. Sainhan minä myös lyhyen jutun julkaistuksi Patinassa 50-vuotisjuhlastamme.

Kyllä me varmaan olemme onnistuneet työssämme, sillä jäsenmäärämme on jatkanut koko vuoden kasvuaan, kävimme jo niinkin korkeassa lukemassa kuin 255 mutta meitä on nyt vuoden vaihtuessa 246. Syksyllä kuulimme, että meillä on 2023 kovin jäsenmäärän kasvuprosentti Senioriliiton Uudenmaan piirissä. Ei huono! kuten Jorma Uotinen pruukaa sanoa. Syyskokouksessa kävikin sitten niin että pestini puheenjohtajana sai taas vuoden jatkon ja samoin kävi myös hallitukselle. On se vaan niin mukavaa, kun hyvä porukka jatkaa järjestämässä toimintaa mukaville senioreille, kiitos heille hyvästä työstä ja kiitos jäsenillemme luottamuksesta. 

Vantaan Vanhusneuvostossa

Vantaan Vanhusneuvoston toiminta jatkui myös entisissä merkeissä. Kuten jo kesäisessä blogissani mainitsin niin pelko siitä, että meille ei jäisi mitään käsiteltävää Vantaan Vanhusneuvostoon Hyvinvointialueiden perustamisen jälkeen osoittautui turhaksi. Jokaiseen kokoukseen meillä on riittänyt kylliksi aiheita puitavaksi. Kaupungin vastuullehan jäi koko ennalta ehkäisevä toiminta, se, jonka tarkoituksena on lisätä kaupungin asukkaiden hyvinvointia, turvallisuutta ja osallistumista. Puheenjohtajana toimiminen alkoi sujua jo rutiinilla eikä vissiin mitään suurempia munauksia ole tullut tehtyä, eikä sammakoitakaan pahemmin ole suustani tainnut päästä, tai sitten Vanhusneuvoston jäsenet ovat kunnon kotikasvatuksen saaneita ja pitävät mölyt mahassaan.

Mieleenpainuvimmat hetket osuivat Vanhustenviikon pääjuhlaan Martinuksessa. Siellä nimittäin sain kunnian esittää Vanhusneuvoston tervehdyksen täydelle salille, taisi siellä muutama paikka vapaana olla, kun kaikki ilmoittautuneet eivät paikalle olleet saapuneet. Nelisensataa kuulijaa joka tapauksessa. Siellä julkisuuden valokeilassa tosin ei kirkkaan valon paistaessa silmiin erottanut ketään katsomosta, joten väkimäärä ei häirinnyt löpisemistäni. Olin ennen tilaisuutta kirjoittanut ylös muutamia asioita, joita aioin ottaa esille puheenvuorossani, niitä versioita oli useampia, ja estradille mennessäni minulla oli muutamalle kartongille kirjoitettu avainsanoja muistin virkistämiseksi. Muistilaput jäivät kuitenkin taskuun koska ajattelin, että jos sittenkin välttäisin itselleni vierasta pönöttämistä ja kertoisin vapaamuotoisemmin Vanhusneuvoston toiminnasta ja ajatuksistani ikäihmisten asioiden hoitamisesta. Eipä tullut minkäänlaista palautetta mutta itselle jäi hieman epävarma olo, jotta menikö se sittenkään ihan putkeen.

Vanhusneuvoston viimevuoden toimintasuunnitelmassa oli yhtenä asiakohtana Vanhusneuvoston tekeminen tunnetuksi kaupunkilaisille. Yllämainittu kappale Vanhustenviikon pääjuhlasta oli yksi ennalta tiedossa mutta syksyllä saimme kaupungin tiedotuslehteen, Asukaslehti, tehtiin juttu Vanhusneuvostosta ja Vammaisneuvostosta. Omassa osuudessani pääsin kertomaan mikä on Vanhusneuvoston rooli kaupungin luottamustoimien joukossa ja mitä Vanhusneuvostossa tehdään.

Ei sitä ihan pelkästään kotikaupungissa Vantaalla kuitenkaan hääritty tälläkään saralla. Vanhusneuvoston puitteissa kohdattiin myös muiden pääkaupunkiseudun Vanhusneuvostojen väkeä Helsingin kaupungintalolla. Vaihdettiin kuulumisia ja esiteltiin kukin omaa toimintaamme ja totesimme, että hyvin samalaisia ovat käsitellyt asiat kaikissa alueen kaupungeissa. Yhteisesiintymisiä päätettiin jatkaa tarpeen mukaan, niitähän on tehty aiemminkin, lähinnä HSL:n palvelut ovat antaneet ja antanevat aihetta lausuntoihin varmaan myös jatkossa.

Osallistuminen valtakunnalliseen Vanhusneuvostopäivään Vanhalla Ylioppilastalolla oli myös syksyn ohjelmassa. Oli erittäin antoisa päivä, paljon tuli tietoa mitä ikäihmisten hyväksi ollaan tekemässä ja miten yksinäisyyttä ja syrjäytymistä pyritään vähentämään. Mielenkiintoisista aiheista meille kertoivat mm. Kunta- ja alueministeri Anna-Kaisa Ikonen ja Vanhusasiavaltuutettu Päivi Topo.

Yhteisessä Kirkkovaltuustossa

Yhteisen kirkkovaltuuston syksy oli kevättä rauhallisempi. Kokoukset jäivät kahteen varsinaiseen kokoukseen ja yhteen ylimääräiseen Infotilaisuuteen koskien seurakuntayhtymän uutta toimintasääntöä, joka oli päivityksessä uuden Kirkkolain voimaanastumisen myötä. Viime kokouksessa syntyi jo jonkin verran keskusteluakin ja ensimmäisen kerran päästiin äänestämään kahden eri esityksen välillä.

Tänä vuonna pääsin ensimmäistä kertaa myös osallistumaan Itsenäisyyspäivän juhlajumalanpalvelukseen Helsingin Tuomiokirkossa. Juhlava oli tilaisuus ja arvovaltaista porukkaa oli paikalla runsain mitoin. Sauli, viimeistä kertaa Tasavallan presidenttinä, ja vaimonsa Jenni osallistuivat luonnollisesti tähän juhlavaan tilaisuuteen. Ensi vuonna Sauli onkin sitten pelkkä Presidentti kuten Halosen Tarjakin ja Tasavallan Presidenttinä onkin jo uusi henkilö toimessa.

Ei se nyt mitenkään kirkkovaltuustoon liity mutta kerronpa nyt tässä samassa, jotta tuli sitä kahteen kertaan Kauneimpia Joululaulujakin laulettua tänä vuonna. Ensin Virtakirkolla ja sitten Tikkurilan uudessa kirkossa. Toisessa näistä tilaisuuksista en oikein pystynyt osallistumaan varsinaiseen laulamiseen, kun äänialani on sen verran kaukana sopraanoista, etten omaa ääntäni ulos laisinkaan päästänyt. Toisella kerralla päästelinkin sitten ääneni vapaasti ulos. Onneksi ei ketään ei ollut ihan vieressä, joten en varmaan kovin montaa kanssalaulajaa häirinnyt sillä ainakaan mitään liikehdintää läheltäni poispäin en havainnut.

Etelä-Vantaan Kokoomuksessa

Ensimmäisen vuoteni Etelä-Vantaan Kokoomuksen peräsimessä tuli myös täyteen. Samanlaista jäsenistön kasvua enkä nykyisten jäsenten aktivointia saanut aikaiseksi mitä Senioreissa olen hallituksen kanssa siellä saanut aikaan. Vantaan Kokoomuksen toimintaan tuli osallistuttua niin toritapahtumissa ja aluejärjestön hallituksen kokouksissa myös syksyllä. Verkostoituminen on ollut hyvässä vauhdissa ja matkan varrella on tullut tutustuttua moneen mielenkiintoiseen ihmiseen niin valtakunnan kuin Vantaan tasollakin.

Syksyllä esim. Kokoomuksen eduskuntaryhmä kävi vierailulla Myyrmäessä ja silloin sain mahdollisuuden keskustella mm. Arto Satomäen ja Paula Risikon kanssa, molemmat fiksuja ja asiantuntevia henkilöitä.

Syksyn päätapahtumat liittyivät ehdottomasti tuleviin presidentinvaaleihin. Siinähän kävi sitten niin että Kokoomuksen presidenttiehdokkaaksi saatiin Alexander Stubb. Olin jo paljon ennen kuin tämä tapahtumiin useampaan otteen julkituonut mielipiteeni, jotta Alex on paras mahdollinen ehdokas tässä tilanteessa. Hyvin harva kuitenkin taisi olla kanssani samaa mieltä. Kun Alex sitten vastasi myöntävästi Petterin kysymykseen ehdokkuudesta niin ensimmäinen esiintyminen meille uusimailaisille oli Espoossa ja siellä kuulemani ja näkemäni esiintyminen vahvisti, että oikea valinta oli tullut tehtyä.

Alexin nimeäminen Kokoomuksen ehdokkaaksi vahvistettiin sitten ylimääräisessä puoluekokouksessa Espoon Dipolissa. Oli muuten ensimmäinen kerta sitten vuoden 1988 kun oli läsnä puoluekokouksessa, oli siellä muitakin, jotka jo silloin olivat mukana, mm. joku Ben Z.

Syksyyn osui myös kaksi tapaamista Alexander Stubbin kanssa. Ensimmäisen kerran tapasin hänet hänen vierailullaan Vantaan Kokoomuksen vieraana Tikkurilassa ja toisen kerran Hyvinvointimessuilla Myyrmäessä marraskuussa. Saan nähdä käy Alexilla samoin kuin Petterille viime keväänä. Petteri kun pääsin minun kanssani kuvaan niin hänestä tuli pääministeri. Mitähän tuosta Alexista sitten tuleekaan?

Omaakin aikaa jäi

Joku saattaisi luulla, ettei kaiken tuon yllä mainitun lisäksi mitään ehdi, saati sitten jaksa tehdä mutta totuus on aavistuksen toisenlainen. Kuten olen jo monessa yhteydessä todennut niin varsinkin sen jälkeen, kun viisi vuotta sitten jäin eläkkeelle niin liikunnalliset harrastukseni lisääntyivät entisestään. Suurin syy liikunnan lisääntymiseen on tuo, nytkin vieressäni oleva, karvakasa, joka pääsääntöisesti tottelee nimeä Topi. Ilman Topia kävellyt kilometrit kuluneenkin vuoden aika olisivat jääneet huomattavasti vähäisemmiksi, nyt niitä kertyi askelmittariin 3823. Jatkoin myös jo yli 50 vuotta harrastamaani uintia ja altaassakin taakse jäi mukavat 115 kilometriä.

Eikä siinä vielä kaikki, onhan minulla se lumettoman ajan harrastus, jota myös kolopalloksi kutsutaan. Golfin osalta kausi jäi normaalia huonommaksi ja lyhyemmäksi, alkukausi oli repaleinen johtuen monista tärkeistä kokouksista ja tapahtumista ja kausi kun loppui jo lokakuun puolivälissä kylmien säiden takia. Elokuussa ehdin sentään käydä katsastamassa muutaman kentän Ruotsin puolella. Siitä kerroinkin tarkemmin edellisessä blogissani, jossa olin Aikamatkalla. Ehdin minä sentään 72 kertaa kentällä käydä mutta se jäi huomattavasti alle aikaisempien vuosien määrät ja kaiken lisäksi reilusti yli puolet oli 9-reiän puolikaskierroksia,

Kun on niin monessa mukana niin on aivan välttämätöntä pitää itsestä huolta myös fyysisesti, jotta jaksaa pysyä kaikessa mukana. Se henkinen puoli ja vireys tulee hoidettua noiden yllä mainittujen yhteisöjen kautta.

Uskokaa tai älkää mutta kyllä sitä joskus jää aikaa perheelle ja sukulaisillekin. Kotona kaikki sujuu rauhallisessa rinnakkaiselossa vaimon ja Topin kanssa. Yhteiset riennot tosin ovat jääneet vähiin taannoisen koronaepidemian jälkimainingeissa. Yksi jo perinteiseksi tullut käynti Sirkus Finlandiaan pojan tytärten kanssa tehtiin kuitenkin kuluvanakin syksynä.

Tänä vuonna onnistuimme esim. saamaan koolle meidät kaikki 6 sisarusta parikin kertaa. Yhteisikämme alkaa olla 478 vuotta ja korkea ikä alkaa väistämättä painaa vanhimpia sisarusparvestamme mutta kaikki asuvat edelleen kotonaan, Joukon kuopuksena on todettava ettei tämä vierivä kivi ei ehdi sammaloitua, vaikka täytyy kyllä myöntää, että vauhti toisinaan saattaa päästä päätä huimaamaan.

Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa. Katsotaan nyt mitä vuosi 2024 tuo tullessaan ja palataan siihen sitten kun taas muutama kuukausi tätä vuotta on kulunut.