Eläkeläisen elämää 2022
Vuosi 2022 on historiaa ja olemme siirtyneet uuteen vuoteen 2023. Tässä vaiheessa on aika hetkeksi pysähtyä ja muistella mitä tapahtumarikas vuosi 2022 toikaan tullessaan.
Kulunut vuosi oli täynnä täysin uudenlaista toimintaa ja haasteita. Kuntavaalien jälkeenhän minut valittiin kesällä 2021 Vantaan Vanhusneuvoston jäseneksi ja marraskuussa 2021 Länsi-Vantaan kansallisten senioreitten puheenjohtajaksi. Noiden valintojen aikoihin en osannut kuvitellakaan mihin kaikkeen nuo valinnat tällaisen hiljaisen hämäläispojan veisivät. Päivät ja viikot täyttyivät erilaisesta toiminnasta ja välillä on tuntui ettei yhtä kiireisiä viikkoja ollut kovintaan usein viimeisinä työvuosinani, vaikka silloin paljon matkustinkin työni puolesta Aasiassa. Aika on todella kulunut kuin siivillä. Syksykin meni ihan kuin huomaamatta ja nyt elämme vuoden pimeintä aikaa ja alamme taas kulkea kohti kevättä.
Länsi-Vantaan senioreissa
Kuten aiemminkin olen tainnut kertoa niin yhdistyksemme jäsenet ostivat todella sian säkissä kun valitsivat minut puheenjohtajakseen. Valitsivat vaikka en edes ollut paikalla syyskokouksessamme. Sattui näet samalle päivälle Vanhusneuvoston kokous Tikkurilassa. Jäsenyytenikään ei ollut niitä kaikkein pisimpiä yhdistyksessä ennen valintaani. Suostuin kuitenkin ehdokkaaksi kun niin kauniisti pyydettiin. Järjestötoiminnassa olin aktiivisesti ollut mukana 80-luvulla ja 90-luvun alussa, silloin varhaisnuorissa ja nyt sitten ykskaks "varhaisvanhuksena" eli Senioriyhdistyksen puheenjohtajana.
Alussa ajattelin kuten suomalaiset yleisestikin, jotta mitähän nuo seniorit ajattelevat tällaisesta "teinipojasta" kuten joskus kuulin sanottavan kun menin johonkin tapaamiseemme. Päätin kuitenkin ottaa rennon asenteen ja olemaan turhaa jännittämättä ja jättää roolileikit sikseen. Yllättävän nopeasti koin tulleeni hyväksytyksi ja homma lähti mukavasti rullaamaan.
Koronarajoitusten päätyttyä pääsimme viimein kevään korvalla järjestämään yhteisiä tilaisuuksia ja toimintamme käynnistyi toden teolla. Paljon on ollut uutta opittavaa ja uutta tulee vieläkin tasaisin väliajoin. Onneksi minulla on ollut tukenani tehokas sihteeri ja edellinen puheenjohtajamme on myös ollut ohjaamassa purtta karikoiden välistä avoimemmille vesille. Myös aktiivinen hallituksemme on ollut suurena apuna luomassa yhteishenkeä ja yhteisöllisyyttä yhdistykseemme.
Länsi-Vantaan kansallisissa senioreissa olen saanut viettää monta hienoa hetkeä, hetkeä jollaisia en aiemmin elämässäni ole kokenut. Olen matkani varrella osallistunut työni puolesta lukemattomiin tilaisuuksiin ja tavannut mahtavan määrän erilaisia ihmisiä. Valtaosa niistä tapaamisista on tapahtunut ikään kuin virallisissa yhteyksissä, joissa jokainen läsnäolija on ainakin osittain esittänyt jotain roolia, lähinnä omaa työrooliaan. Senioreissa tapaamiset ovat olleet aidompia ja vapaampia, etten sanoisi, tapaamiset ovat olleet tasa-arvoisempia. Toivon, että muut seniorit ovat tapaamisemme kokeneet samoin.
Vanhusneuvostoa
Ensimmäinen kokonainen vuoteni Vantaan Vanhusneuvoston jäsenenä on sekin tuonut elämääni uutta sisältöä. Kuten aikaisemmin olen tainnut kirjoittaa niin Vanhusneuvoston olemassaolo oli minulle täysin vieras asia vielä puolitoista vuotta sitten. Ensimmäisten kokousten aikana olin lähinnä kuunteluoppilaana oppimassa tämän vaikuttamistoimielimen toiminta-tapoja ja tutustumassa siihen kokonaisuuteen mitä kaikkea ikäihmisten asioiden hoitamiseen kaupungissa sisältyy. Pikkuhiljaa alkoi rohkeus pyytää puheenvuoroja lisääntyä. Vuoden aikana saimme monia mielenkiintoisia katsauksia kaupungin eri toimialoilta, painopisteen ollessa voimakkaasti sosiaali- ja terveyspalveluissa ja kaupunkisuunnittelussa.
Aktiivisuuteni johti siihen, että osallistuin monen pienryhmässä laaditun Vanhusneuvoston antaman lausunnon laadintaan sekä tulin valituksi Vanhusneuvoston edustajaksi kansainväliseen Ikäystävälliset kaupungit verkostoon. Verkosto ei kuitenkaan ole erityisen aktiivinen joten lisää työtä siitä ei ole ainakaan toistaiseksi, minulle aiheutunut.
Vuoden aikana käytiin myös Hyvinvointialueen valtuustovaalit. En edes harkinnut ehdokkaaksi asettumista sillä osaamiseni sotesta on rajallista. Hyvinvointialueelle perustettiin oma Vanhusneuvosto, joka aloittikin jo toimintansa vuoden aikana ja alkoi seurata sosiaali- ja terveyspalvelujen organisointia ja siirtymäprosessia kaupungilta Hyvinvointialueelle. Merkittävä osa kaupungin budjetista ja ikä-ihmisiä koskevista palveluista siirtyi sitten nyt vuodenvaihteessa Hyvinvointialueen hoidettavaksi.
Monessa yhteydessä pohdittiin jääkö kaupungin osalle mitään ikäihmisiä koskevaa toimintaa mutta tosiasiassa merkittävä osa ikäihmisten hyvinvointipalveluista ei siirry minnekään. Pääsääntöisesti lähes kaikki ennaltaehkäisevä toiminta, kuten kaavoitus, liikkuminen, liikenne ja kulttuuri, ovat jatkossakin kaupungin vastuualuetta, ts. asukkaiden hyvinvointiin liittyvät palvelut. Yhdistysten ja kansalaisjärjestöjen rooli näyttää korostuvan ikä-ihmisten vireyden ylläpidossa ja syrjäytymistä ehkäisevässä toiminnassa. Vantaan yli 75-vuotiaista asukkaista 80% asuu edelleen omassa kodissaan joten 20% on niitä jotka ovat hyvinvointialueen asiakkaina. Kannattaa siis tehdä työtä sen eteen etteivät nuo prosenttiluvut lähde lähentymään toisiaan.
Jäin Vantaan Vanhusneuvoston jäseneksi ja niinhän siinä sitten kävi että minut valittiin sen puheenjohtajaksi syksyllä 2022. Ensimmäisen kokoukseni vedin sitten joulukuussa ja pienen alkujännityksen jälkeen totesin, että tutuksi tulleessa porukassa puheenjohtaminen sujui helpommin kuin osasin kuvitella. Tehtäviä tulee riittämään yllin kyllin myös Vantaan Vanhusneuvostossa.
Toimiminen sekä Senioreissa että Vanhusneuvostossa antaa hyvän pohjan ajaa ikä-ihmisten asioita kaupungin organisaatiossa.
Politiikkaa
Toiminta Senioreissa ja Vanhusneuvostossa herätti vanhan kiinnostukseni politiikkaan. Yhteisten asioiden hoitamiseen ja asioiden edistämiseen tarvitaan verkostoa joka avaa mahdollisuuden päästä vaikuttamaan päätöksentekijöihin.
Poliittinen aktiviteettini oli suurinta viime vuosituhannella, tarkemmin sanottuna 80-luvulla, jolloin olin monta vuotta mm. varapuheenjohtajana Etelä-Vantaan Kokoomuksessa. Valtuustokauden 1984-1988 toimin Vantaan kaupungin tilintarkastajien puheenjohtajana ja se poikikin sitten monta pienempää luottamustehtävää eri yhteyksissä.
Mielenkiintoinen siviilityö vei kuitenkin kuitenkin voiton poliittisesta urasta, enkä ollut kovinkaan aktiivisesti mukana poliittisissa riennoissa, lukuun ottamatta toimintaani EVKn tilin-/toiminnantarkastajana vuoden 2021 loppuun saakka. Minut nimittäin valittiin EVKn varapuheenjohtajaksi syyskokouksessa 2021.
Eihän se siihen sekään loppunut vaan marraskuisessa syyskokouksessamme 2022 minut valittiin EVKn uudeksi puheenjohtajaksi. Halusivat uutta nuorta verta vetovastuuseen, kaikki on kuitenkin suhteellista olen ollut EVKn jäsen hieman yli 40 vuotta. Seuraavassa vuosikatsauksessa palaan tähän aiheeseen jos aihetta ilmenee.
Vaikka olenkin mukana politiikassa niin en edellä mainitussa Senioriyhdistyksessä enkä Vanhusneuvostossa toimiessani salli puhuttavan puoluepolitiikkaa. Jos niissä yhteyksissä puhutaan politiikkaa niin se on vain ja ainoastaan vanhuspolitiikkaa.
Kirkkovaltuustoa ja Seurakuntaneuvostoa
Ja lisää pukkaa. Ennen syksyn Seurakuntavaaleja minuun otettiin yhteyttä ja kysyttiin halukkuudestani lähteä ehdolle syksyn srk-vaaleihin. Asuinalueemme Ylästö kuuluu Tikkurilan seurakuntaan ja olin aluksi sitä mieltä ettei minun kannattaisi lähteä mukaan sillä toimin lähinnä läntisellä Vantaalla jossa kaikki, niin luulin, minut tuntevat kanssaihmiset asuvat ja vaikuttavat. Yllätyksekseni saamani äänimäärä riitti suoraan valintaan Kirkkovaltuustoon ja varajäsenen paikkaan Seurakuntaneuvostossa.
Vuoden 2022 aikana ei vielä ollut yhtään kokousta ja perehdytykset uusiin tehtäviinkin alkavat vasta nyt tammikuussa. Tähänkin asiaan palaan tarkemmin viimeistään seuraavassa vuosikatsauksessani.
Liikuntaa ja itsestä huolehtimista
Henkiselle puolelle on viimeisen vuoden puolentoista aikana kertynyt hyvinkin paljon virikkeitä. Kaikki kuitenkin linkittyvät tavalla tai toisella toisiinsa ja mielenkiintoni osallistua senioreitten asioiden hoitamiseen on antanut voimia vastaamaan saamiini haasteisiin, onneksi ei sentään yhtään haastetta ole tullut oikeuteen.
Kaiken edellä mainitun vastapainona pyrin pitämään myös fyysisestä kunnostani huolta. Yhtenä tärkeänä tekijänä minulla on upea suomen lapinkoirani Topi, jonka kanssa päivittäiset pitkätkin kävelylenkit ylläpitävät peruskuntoani. Toinen pitkiä kävelylenkkejä aiheuttanut liikuntamuotoni kesäisin on golf. Kauden aikana tuli eri kentillä käytyä toista sataa kertaa, useimmiten kuitenkin kotikentälläni Keimolassa. Keskimäärin kilometrejä askelmittariini on tänä vuonna kertynyt yli 10 per päivä, joten aika kauas olisin kulkenut jos en jossain olisi aina kotiinpäin kääntynyt. Joku varmaan on ajatellut jotta olisit poika jatkanut vain eteenpäin, mitäs suotta käännyit.
Yksi kouluajoista lähtien jatkunut harrastukseni on uinti. Läpi vuoden on ylläpitänyt kuntoani käymällä säännöllisesti uimassa, keskimäärin 2 km viikossa on tullut uitua ja joulun alla menikin 100 km:n rajapyykki rikki altaassa. Talvisin minut löytää Mäkelänrinteestä ja kesäisin Uimastadionilta. Aina silloin tällöin on tullut käytyä myös kuntosalilla Myyrmäessä, jotta lihaskunto ja nivelien liikkuvuus pysyisivät edes jonkinmoisella tasolla.
Ja matka jatkuu
En enää ihmettele yhtään niitä jotka sanovat että eläkeläisellä on aina kiire. Kuten edellä olevasta näkyy niin aktiiviselle ihmiselle kertyy monenlaista tekemistä. Niin kauan kuin se on vapaaehtoista ja mielenkiintoista niin kauan siitä ei aiheudu stressiä.
Nyt olen opetellut sanomaan ei sillä haluan hoitaa minulle uskotut tehtävät kunnolla. Toivottavasti kukaan ei tule kysymään jotta Eihän sinulla ole mitään sitä vastaan että... Minulla ei ole mitään tarvetta saada hienoja titteleitä CV;hen sillä tässä iässä ei sellaista tarvita. Se on sitten muiden murhe missä kaikessa olen ollut mukana kun tulee se päivä jolloin kaikki mua rakastaa, jos sallitte lainauksen Dannyn euroviisuehdokkaasta.
On muuten uskomattoman hieno olo olla välillä kotona kaikessa rauhassa perheen kanssa, laittaa ruokaa, yksi lempiharrastuksistani, ja nauttia vain olemisesta. Sellaisiakin hetkiä elämääni mahtuu.
Kuten Matti Nykänen suuressa viisaudessaan kerran sanoi:
Elämä on ihmisen parasta aikaa!