Viihtyisyyttä ja turvallisuutta

Viihtyisyydestä

Vantaa on olennainen osa pääkaupunkiseudun metropolialuetta. Muuttoliike pääkaupunkiseudulle tulee jatkumaan, ehkä hieman hitaampana kuin ennen koronaa mutta Vantaa tulee jatkossakin olemaan muuttovoittoinen kaupunki. Vantaan vetovoima on viime aikoina noussut merkittävästi, emme enää asu pääkaupunkiseudun takapihalla. Kasvun jatkuminen tuo kaupungin kehittämiseen jatkossakin omat haasteensa. Kehitystarpeet eivät kohdistu vain edellisessä blogissani käsittelemääni Vantaan elinvoimaisuuden ylläpitoon ja sen parantamiseen vaan myös asuinympäristön viihtyisyyden ja turvallisuuden lisäämiseen kaupungin lukuisilla asuinalueilla. 

Tikkurila on kaupungin hallinnollinen keskus ja sinne on jo pitkään satsattu huomattavasti enemmän paukkuja kuin muihin aluekeskuksiin. Mutta tuskin kukaan sanoo menevänsä keskustaan kun sinne suuntaan lähtee kyllä se on nyt ja jatkossakin Tikkurila jonne mennään. Läntisellä Myyrmäen suuralueella asuu enemmän ihmisiä kuin Tikkurilassa mutta alueen kehittäminen on vauhdittunut vasta aivan viime aikoina, siitä enemmän alempana. Kaupungin rajallisia resursseja jakamaan on uutena saatu Aviapoliksen alue keskellä Vantaata. Aviapoliksen alueen kehittäminen on tärkeää kaupungin elinvoimaisuuden kannalta, lisääntyvä yritystoiminta luo uusia työpaikkoja ja houkuttelee yhä useampia muuttamaan Vantaalle se puolestaan lisää kaupungin verotuloja. 

Olen asunut Vantaalla vuodesta 1981 ja nähnyt miten  on sinä aikana muuttunut. Ensimmäiset 11 vuotta kului Myyrmäessä ja nyt täällä Ylästössä on vierähtänyt jo 29 vuotta. Näiden 40 vuoden aikana Vantaalle on muuttanut lisää väkeä n. 100 000 henkeä. Vantaan kaupunkirakenne poikkeaa maamme "vanhoista" kaupungeista kaupunkirakenteensa vuoksi, meillä ei ole varsinaista kaupungin keskustaa vaan useita aluekeskuksia. Tämä johtuu paljolti aikoinaan vallinneesta tavasta antaa gryndereitten rakentaa lähiöitä eri puolille Maalaiskunnan metsiä. Samanlaisia harmaalla pesubetonilla ja samoilla piirustuksilla rakennettuja taloja ja metsälaikkuja siellä täällä. Itselleni tutuimpana Myyrmäki, ei sitä silloin sellaisena mieltänyt mutta sen aikaisia valokuvia alueesta kun katselee niin tulee mieleen itä-blokin uljaat uudet kaupungit. Nyt suurimmassa osassa noista lähiöistä rakennuskanta on peruskorjauksen alla ja joitakin rakennuksia on jo purettukin uusien ja uljaampien tieltä. Lähiöiden rakentamisen aikaan ei alueiden viihtyisyydellä ollut niin väliä, kunhan saatiin nopeasti ja halvalla standarditaloja tyydyttämään tänne muuttavien perheiden tarpeita. 

Nyt alueilla puusto on kasvanut ja alueista on tullut vehreämpiä ja sen myötä viihtyisämpiä. Tämä ei kuitenkaan koske kokonaisia aluekeskuksia, esim. Myyrmäen asemanseutu kuuluu niihin vähemmän viihtyisiin alueisiin Länsi-Vantaalla. Aluetta ollaan nyt mylläämässä uuteen uskoon, vanhaa puretaan ja uutta uljasta "cityä" Suomen mittapuulla "pilvenpiirtäjineen" ollaan rakentamassa. Kaavaa tiivistämällä  saadaan lisää rakennusoikeuksia jaettavaksi rakennusyhtiöiden kesken. Valitettavasti näyttää siltä että alueen suunnittelussa on unohdettu ne pienet ihmiset jotka uusissa tuulitunneleissa kulkevat ja jotka säleverhojensa raoista kurkkivat olisiko naapuritalossa jollain jäänyt säleverho auki jotta näkisivät mitä siellä hommaillaan. Kosketus luontoon on yksi tärkeä viihtyisyyden osa joka tällä hetkellä tuntuu olevan unohtunut kaupunkisuunnittelussa, pienetkin viheralueet ovat tärkeitä henkireikiä alueen asukkaille. Miljoonakaupungit maailmalla ovat jotain ihan muuta kuin mitä tänne ollaan nyt rakentamassa, olen niitä nähnyt kymmenittäin matkustaessani maailmalla. Niissä on yhdessä kaupungissa ihmisiä 3-4 kertaa enemmän kuin koko Suomessa, siellä on vähän pakko mennä ylöspäin rakentamisessa. Ei Vantaa ole yhtään muita kaupunkeja huonompi kaupunki vaikkei meillä "pilvenpiirtäjiä" täällä olisikaan. 

Jos on Myyrmäki muuttunut vuosien mittaan niin on myös tämä nykyinen kotikyläni Ylästö muuttunut vuosien mittaan. Asukasluku tälläkin alueella on suurin piirtein kolminkertaistunut sinä aikana kun täällä olemme asuneet. Siitä kylämäisyydestä joka täällä vallitsi 90-luvun alussa kun tänne muutimme ei ole paljoakaan jäljellä. Luonto on täällä edelleen lähellä mutta tiivistäminen ja tonttien pilkkominen on muuttanut alueen yleisilmettä. Alue on laajentunut, ja laajenee koko ajan uusien alueiden rakentamisen myötä. Täällä oli paljon pieniä taloja suurilla tonteilla, joilla oli komeita Suomen luontoon kuuluvia puita kuten mäntyjä ja katajia.  Nyt samalla tontilla on vähintään 4 isoa omakotitaloa, joissa kaikissa on sälekaihtimet kiinni ettei vain naapuri näe mitä toinen naapuri tekee tai mitä se syö. Pieniltä tonteilta on kaikki alkuperäiset puut on kaadettu ja korvattu tuijilla tai muilla vieraslajeilla. Ainakin toistaiseksi alue on pysynyt pientaloalueena ja mikäli minä pystyn asiaan vaikuttamaan niin sellaisena Ylästö pysyykin.

Jatkossa Vantaan asuinalueiden viihtyisyyteen voidaan ja siihen pitää vaikuttaa kaavoituksella. Alueiden kehittämisen pitää tapahtua ihmisten eikä rakentajien ehdoilla. Kaikkea vanhaa ei tarvitse purkaa, kaupunkikuvassa saa näkyä eri aikakerrostumat mutta huonokuntoisia ja järkevään käyttöön sopimattomia rakennuksia ei kuitenkaan tarvitse säästää. Kaavoituksen avulla on myös turvattava alueiden monimuotoisuus. Yksikään asuinalue ei saa leimautua vain tietynlaisille asukkaille tyypilliseksi alueeksi jolla asuu vain esim. maahanmuuttajia tai todella hyvin toimeentulevia ihmisiä. Monimuotoisella asukaskannalla on myös vaikutuksensa alueiden turvallisuuteen.

Turvallisuudesta

Kaupunkiemme turvallisuudesta on viime aikoina puhuttu runsaasti. Tilastojen mukaan väkivaltarikokset ovat kuitenkin olleet laskussa viimevuosina mutta viimeaikaiset vakavat nuorten tekemät väkivaltarikokset ovat nostaneet asian voimakkaasti esille. Yhä useampi nuori kantaa mukanaan teräasetta, lähinnä puukkoa, ja perustelee sitä sillä että se on itsepuolustusta varten. Nuorten turvattomuuden tunteen lisääntymiseen on varmasti osansa nyt jo toista vuotta jatkuvalla koronaepidemialla. Osa nuorista on turhautunut ja syrjäytynyt koulujen etäopiskelujaksojen ja toimettomuuden takia ja pudonnut ikään kuin yhteiskunnan turvaverkon ulkopuolelle. Tähän ongelmaan on pikaisesti voitava puuttua jotta mahdollisimman moni nuori saadaan mukaan eikä syrjäytyminen valtaa alaa.

Toinen nuorien turvallisuutta uhkaava asia on koulukiusaaminen. Valitettavasti koulukiusaaminen ei enää rajoitu vain itse koulussa olo-aikaan vaan se jatkuu somen kautta myös kouluajan ulkopuolella. Koulukiusaaminen aiheuttaa merkittäviä vaikeuksia koulunkäyntiin ja usein sen vaikutukset ovat elinikäisiä. Koulukiusaamiseen on puututtava matalalla kynnyksellä ja opettajilla ja koulun muulla henkilökunnalla on oltava aikaa ja mahdollisuuksia ennaltaehkäisemään kiusaamista ja estämään tilateiden kärjistymisen ja siitä johtuvan mahdollisen syrjäytymisen ja kelkasta putoamisen. 

Myös varttuneempien asukkaiden  turvallisuudentunteeseen pitää kiinnittää huomiota. Suurin osa meistä haluaa asua omassa kodissaan mahdollisimman pitkään. Nyt kun kontakteja muihin ihmisiin on koronan vuoksi rajoitettu jo toista vuotta niin se on lisännyt varsinkin yksinasujien turvattomuutta. Turvattomuutta voivat aiheuttaa esim. yksinäisyys, kotihoito/ kotihoitajien pikakäynnit, pitkät odotusajat terveyskeskukseen/lääkärille, korkeat asumiskustannukset, eläkkeen riittävyys kaikkiin pakollisiin menoihin. Kaupungin resurssit ovat rajalliset siksi vanhusten hoidossa pitää voida käyttää myös yksityisen ja kolmannen sektorin toimijoita jottei kukaan jäisi ilman huolenpitoa.

Vaikka Vantaalla liikkuminen kaduilla ja muilla julkisilla paikoilla on turvallista niin silti moni kokee olonsa turvattomaksi. Vantaa on yksi Suomen monikansallisista kaupungeistamme. Täällä asuu yli ihmisiä kahdestakymmenestä eri maasta muuttaneita ihmisiä ja puhuttujen kielien määrä on mittava. Tämäkin on osaltaan lisäämässä joidenkin kaupungin asukkaiden turvattomuuden tunnetta, sillä vielä tänäkin päivänä kavahdetaan kaikkea vierasta. 

Olen nähnyt matkani varrella monenlaista yhteiskuntaa, olen nähnyt itää, länttä, poliittista järjestelmää, hyvinvointia mutta myös todellista kurjuutta. Matkani varrella olen myös oppinut arvostamaan ja kunnioittamaan muita uskontoja tunnustavia ihmisiä, vastaan on tullut kristittyjä, hinduja, muslimeja, buddhalaisia, etc. Kaikki he ovat kuitenkin olleet ihmisiä. Ei heitä ole tarvinnut pelätä. Olen usein kuullut sanottavan täällä Suomessa että esim. kaikki Islamiin liittyvä on aina poliittista ja että kaikki sitä uskontoa kannattavat edustavat ääri-islamismia. Olen matkustanut paljon islamilaisissa maissa ja toiminut kymmenien ellen satojen muslimien kanssa kertaakaan en kuitenkaan liike-elämässä ole törmännyt yhteenkään kiihkouskovaiseen muslimiin. Kaikissa uskonnoissa on äärikannattajansa mutta heidän lukumääränsä on kuitenkin pieni.

Valitettavan moni suomalainen mieltää kaikki maahanmuuttajat ja turvapaikanhakijat  sosiaalipakolaisiksi jotka ovat tulleet tänne vain nauttimaan hyvästä sosiaaliturvastamme eivätkä he kuulu meidän yhteiskuntaamme. Sellaisia yksilöitä varmasti on heidän joukossaan mutta heidän osuutensa kokonaisuudesta on kuitenkin rajallinen. Täällä jo olevien ja myöhemmin tulevien maahanmuuttajien kotouttamiseen kannattaa ehdottomasti satsata. Mitä nopeammin heidät saadaan mukaan yhteiskuntaan sitä nopeammin he osallistuvat tämän yhteiskunnan rakentamiseen ja tuottamaan lisää jaettavaa kaikille. Sillä ennen kuin on jotain mitä jakaa niin se jaettava on tuotettava.

Me voimme kaikki omalla panoksellamme vaikuttaa Vantaan viihtyisyyteen ja turvallisuuteen.  Pidetään yhdessä huolta ympäristöstämme pidetään kaupunki siistinä, viihtyisänä ja turvallisena ja ennen kaikkea kunnioitetaan toisiamme ihonväriin, uskontoon, seksuaaliseen suuntautumiseen yms. katsomatta.