Ensimmäisen kerran Pakistaniin

Kohti uusia seikkailuja

Aasian valloitukseni eteni keväällä 2012 Pakistaniin. Olin syksyllä 2011 Saksassa tavannut kollegoideni kanssa useita mielenkiintoisia pakistanilaisia tavarantoimittajia joita olin lähdössä tapaamaan. Minä, reippaana ennakkoluulottomana nuorena alta kuusikymppisenä miehenä, olin taas valmis uusiin seikkailuihin. Olin ensimmäinen, ja eläkkeelle jäämiseeni mennessä ainoa, Pakistanissa käynyt lindströmläinen. 

Syy matkaani oli yrityksen hankintapolitiikka, meidän piti tuntea tuntea toimittajamme ja tietää  ja varmistaa että hankkimamme tekstiilit ja työsuojelutarvikkeet olivat peräisin suoraan luotettavilta valmistajilta eivätkä miltään välikäsiltä.  Pakistanilaisten yritysten  osalta päti sama laki kuin mm. intialaistenkin kohdalla, mitä hienommat kotisivut sitä varmemmin trokari/agentti tai todella pieni yritys. Vastuullisuus edellä mentiin hankinnoissa oli jo silloin.

Matkaan valmistautuminen sujui ilman erityisiä hankaluuksia. Businessviisumin saannissa Pakistaniin ei ollut ongelmia ja tapaamiset ja hotellivaraukset sain järjestettyä messuilla tapaamieni uusien tuttavuuksieni kautta. Ennen ensimmäistä matkaani Pakistaniin vietin viikon tapaamassa toimittajia ja paikallisia kollegoitani Intiassa. Muutamat työtoverit ihmettelivät miten voisin käydä samalla matkalla noissa kahdessa maassa, joiden välit eivät silloinkaan olleet järin lämpimät. Passissani oli molempien maiden viisumit lähes peräkkäisillä sivuilla. 

Matkustaminen Pakistaniin oli helppoa. Sekä Mumbaista että Delhistä oli suoria lentoja Lahoreen ja Karachiin. Lentoajat olivat lyhyitä, esim. Mumbaista Lahoreen 50 minuuttia. Lentoja Pakistanin lentoyhtiölle, PIA, tosin ei voinut varata matkatoimiston kautta vaan varaus piti tehdä lentoyhtiön omien sivujen kautta. Mumbaista lähdettäessä turvatarkastus oli tarkka, ensin siirryttäessä kansainväliselle puolelle, toisen kerran siirryttäessä portille ja vielä kerran siirryttäessä koneeseen Jokaisessa pisteessä suoritettiin ruumiin ja matkatavaroiden perinpohjainen tarkastus. Maahantulo. muodollisuudet Lahoressa hoituivat nopeasti business-viisumini ansiosta, ei siihen tiskille todellakaan tunkua ollut, olin muistaakseni ainoa länsimainen matkustaja sillä lennolla. 

Kentällä minua vastassa oli tuleva nahkakäsineitten toimittajamme Bilal, joka oli hoitanut hotelli-ja muut järjestelyt ensimmäisen kohteeni, Lahoren, osalta. Majoittauduin toiseen kaupungin suurista hotelleista, Pearl Continentaliin, josta tulikin sitten kaikkien Lahoreen suuntautuneiden matkojeni tukikohta. Ainoastaan yhden yön jouduin viettämään toisessa hotellissa Lahoressa, siitä kerron erillisessä elämäni jännittävimpään matkaan liittyvässä blogissa myöhemmin erikseen.

Elämää kaupungeissa ja maaseudulla

Pakistanin pääkieli on urdu, läheistä sukua hindille. Englanninkielen taito on yleisesti parempi kuin Intiassa ja sitä on huomattavasti helpompi ymmärtää sillä pakistanilaiset osaavat sanoa kirjaimen t selvästi, Intiassa kun tuo kirjain on liudentunut d-kirjaimeksi, johtuneeko runsaasta teen juonnista. Missään vaiheessa en tarvinnut tulkkia kaikkialla englanninkielellä pärjäsi hyvin. 

Yleisnäkymä ja tunnelma Pakistanin katukuvassa eroaa huomattavasti siitä mitä olin nähnyt Intiassa. Seuratessani ihmisiä ja elämää katukuvassa niin mieleeni muistui enemmän se mitä olin nähnyt 80-luvun alussa Irakissa. Kuten monissa vuosien varrella käymissäni maissa myös Pakistanissa on sekä vauraita että köyhiä alueita, erot eivät ehkä ole niin suuria kuin mitä olin Intiassa nähnyt. Oli hyvin yleistä nähdä aasien ja pienikokoisten hevosten vetämiä rattaita liikenteessä. Kameleita näkyi niin Lahoressa kuin Karachissa liikenteen seassa. 

Pakistan on luonnonvaroiltaan hyvin rikas maa. Maa on suuri puuvillan tuottaja ja tekstiiliteollisuus maassa on vahva. Yleisesti ottaen teollistumisaste ensimmäisen käyntini aikoihin oli kuitenkin vielä melko alhainen mutta vuosien mittaan vauhti kiihtyi huomattavasti. Oli yllättynyt kuinka hyvällä tasolla infra Lahoressa ja Karachissa oli jo ensimmäisen käyntini aikoihin. Kaiken kaikkiaan kävin Pakistanissa 7 kertaa ja joka kerta oli lisää uutta rakennettu ja tieverkkoa parannettu. Liikenne ei ollut läheskään yhtä kaoottista kuin Intiassa, tosin autojakin oli huomattavasti vähemmän. Suurin osa autokannasta käytti kaasua polttoaineena, kaasua myyviä palveluasemia oli taajassa. Kännykkäverkko oli kattava ja yhteyden sai kaikkialla missä liikuin. 

 Minua oli varoitettu kenties jopa hieman peloteltukin että ole matkustamassa vaaralliseen, terroristeja vilisevään maahan. Kertaakaan en, tietääkseni, joutunut  vaaratilanteeseen. Majoittauduin aina hyvätasoisiin hotelleihin enkä turvallisuussyistä poistunut hotellien alueilta yksistäni. Toimittajien kanssa kävimme kyllä syömässä kaupungin paikallisissa ravintoloissa. Kaikilla matkoillani Pakistaniin olin sopinut että paikalliset toimittajat noutivat minut hotellilta ja palauttivat minut hotellille tai veivät minut seuraavaan tapaamiseen toisessa yrityksessä. 

Pakistanilaiset ovat hyvin ystävällistä kansaa, joka paikassa minut otettiin todella hyvin vastaan. Moni oli yllättynyt että matkustin maassa johon suurin osa kansainvälisesti toimivista yrityksistä ei anna henkilökuntansa matkustaa. 

Lahoressa

Lahore on Pakistanin toiseksi suurin kaupunki Karachin jälkeen. Olin yllättynyt kuinka siisti Lahoren kaupunki oli. Kadut huomattavasti siistimpiä ja paremmassa kunnossa kuin mitä esim. Intiassa. Vehreitä alueita kaupungissa oli runsaasti oli myös paljon puistokatuja ja monia kanavia jotka pehmensivät katukuvaa. Paikallisiin nähtävyyksiin ei tällä ensimmäisellä käynnillä jäänyt aikaa sillä tiukan matkaohjelman, jonka tosin itse olin laatinut, mukaisesti matkan tarkoituksena oli tehdä ensimmäiset tutustumiskäynnit pakistanilaisiin yrityksiin. Lahoressa minulla ei ollut ensimmäisellä matkallani varsinaisia tehdaskäyntejä. Varsinainenkohteeni oli Sialkotin kaupunki parin tunnin ajomatkan päässä Lahoresta. Matkasta n. 70% saatiin matkata hyvätasoista moottoritietä loput 30% oli taajamien lävitse kulkevaa melko hyväkuntoista mutta hidasta vanhaa tietä.  

Sialkotissa

Sialkot sijaitsee Punjabissa lähellä Intian rajaa. Kaupungin paikalla arvioidaan olleen merkittävä keskus jo Aleksanteri Suuren aikaan. Sialkot on yksi Pakistanin merkittävimmistä teollisuuskaupungeista, nahkatuotteiden lisäksi kaupungissa on runsaasti mm. elektroniikka-teollisuutta. Lahoreen verrattuna kaupunki näytti huomattavasti epäsiistimmältä ja sekavammalta mutta kaikki toimi kuitenkin ihan mukavasti. Paikallinen hotelli, ei paras mutta ainoa länsimaiselle sopiva, ei ihan vastannut eurooppalaista tasoa mutta menihän siinä yksi yö. Ensimmäiset yritysvierailut tein Sialkotin kaupungissa sijaitsevien työkäsinevalmistajien tehtaille. Tehtaat olivat pieniä ja alkeellisia mutta laatutavaraa niistä silti ulos lähti. Kerron toisella kertaa hieman tarkemmin käynneistäni eri tuoteryhmien valmistajilla. Sialkotista  palasin Lahoreen josta matkani jatkui lentäen Karachiin. Yhteydet suurien kaupunkien välillä perustuivat lentämiseen sillä maankattavaa päätieverkostoa ei nimittäin ollut siihen aikaan ja etäisyydet ovat niin pitkiä että lentäminen, joka oli suhteellisen edullista, oli ainoa järkevä matkustusmuoto.

Karachissa

Siirtyminen Karachiin, maan pääkaupunkiin sujui ongelmitta. Kentällä minua vastassa oli tuleva hotellitekstiilien toimittajamme joka kiidätti minut Karachin Pearl Continental hotelliin. Tutustuminen tehtaaseen oli ohjelmassa ja ensimmäiset keskustelut yhteistyömahdollisuuksista käytiin hyvässä hengessä. Jokaisella myöhemmin tekemälläni vierailulle tähän yritykseen yllätyin  investointien määrästä ja vauhdista uusiin koneisiin ja rakennuksiin. Karachissa oli, ja on varmaan vieläkin, alueita joille menemistä ei suositeltu kidnappausuhan vuoksi. Ensimmäisellä kerralla Karachissa vierailin yhdellä toimittajamme tehtaista, joka sijaitsi tällaisella alueella. Sen sain tosin tietää vasta kun palasimme tehtaalle jossa varsinainen tapaamiseni oli. Kuljettajan vieressä istui tiukannäköinen ympäristöä jatkuvasti tarkkaileva kaveri kivääri jalkojen välissä käyttövalmiina jos jotain epäilyttävää ympäristössä ilmenee. Tämä kaveri saattoi minut sisälle toimistorakennukseen ja odotti että tehtaan johtaja tuli henkilökohtaisesti noutamaan minut. Vasta sitten hän poistui rakennuksesta. Ne teistä jotka olette viimevuosina yöpyneet hotelleissa Suomessa olette erittäin suurella todennäköisyydellä kuivanneet itsenne tuon yrityksen valmistamiin froteepyyhkeisiin.

 Karachissa vierailin myös toisessa saman alan yrityksessä. Siihen käyntiin liittyy oma tarinansa. Yrityksen omistaja, Mr. Shahid, oli vuosikausia käynyt Suomessa ja vieraillut myös meidän yrityksessämme. Vuosia aikaisemmin hän oli saanut pienen koetilauksen, joka ei kuitenkaan johtanut jatkotilauksiin. Mr. Shahid oli jo menettänyt toivonsa meidän suhteemme eikä enää pitänyt yhteyttä. Yhtäkkiä Mr. Risto Suomesta otti yhteyttä ja kertoi olevansa tulossa Pakistaniin ja kysyi olisiko mahdollista tavata Karachissa käynnin yhteydessä. Minut muuten tunnettiin nimellä Mr. Risto kaikissa Aasian maissa joissa työmatkoillani kävin, Pyhältö kun oli aavistuksen hankala paikallisille. Käyntini Shahidin luona johti lopulta siihen että yhteistyö hänen kanssaan alkoi ja kaikilla myöhemmillä käynneilläni Karachissa kävin myös häntä tapaamassa. Vielä tänäkin päivänä pidämme yhteyttä vaikka olenkin jo eläköitynyt. Säännöllisin välein Shahid laittaa minulle linkkejä videoihin joissa kuvaillaan Pakistania matkailumaana ja kutsuu minua vierailulle, nyt turistina. Toistaiseksi olen kieltäytynyt kutsuista. Tiedän että minusta pidettäisiin matkan aikana hyvää huolta, minua ei vietäisi ainakaan Peshawarin alueelle joka on Pakistanin levottomin osa.

Tuntoja ja tunnelmia ensimmäisen matkani jälkeen

Ensimmäisen matkan aikana totesin että ihmiset elävät samalla tavalla normaalia elämäänsä niin kuin muissakin maissa. Liike-elämä toimii kuten muuallakin eikä minua kohdeltu missään vaiheessa vääräuskoisena vaikka maa onkin suurimpia Islaminuskoisia maita. Paikallisten arvojen kunnioittaminen on ollut yksi avaintekijöistä matkustaessani eri uskontokuntien hallitsemissa maissa. Pakistaniin tekemäni ensimmäisen, enkä myöhempienkään tekemieni matkojen aikana ei tapahtunut yhtään terroritekoa enkä nähnyt minkäänlaista väkivaltaa missään. 

Sitten olikin aika lähteä kotimatkalle. Lähtöselvitys Karachissa sujui ongelmitta ja pääsin matkaan. Kuten tullessa niin myös maasta lähtiessäni matkustin Intian kautta. PIAn koneeseen noustessani totesin että tähän maahaan tulen varmasti vielä monta kertaa. Ja niinhän siinä kävikin.

Kotiin palattuani uteliaita työtovereita, ja muitakin riitti ihan omiksi tarpeiksi, olinhan käynyt sellaisessa maassa josta ihmisillä on erilaisia ennakkokäsityksiä.

Pakistanin matkoista riittää kerrottavaa jatkossakin joten...