Elämäni kallein sade

Pitkästä aikaa ryhdistäydyin ja päätin aloittaa uudelleen matkojani koskevan blogien sarjan. 

Älkää huolestuko en ole nyt ehdolla mihinkään uuteen tehtävään tai toimeen. Keskityn nyt Vantaan Kaupungin Vanhusneuvoston jäsenyyteen ja Länsi-Vantaan kansallisten senioreiden puheenjohtajuuteen. Noiden tehtävien hoitaminen kunnolla on minulle kunnia-asia ja haluan olla minua kohtaan osoitetun luottamuksen arvoinen.

Tänä pitkittyneenä koronan aikakautena, itsekin äskettäin taudin sairastaneena, on ollut aikaa selata vanhoja valokuvia ja muistiinpanoja vuosien varrelta. Emme ole vaimoni kanssa koskaan olleet varsinaisia mökki-ihmisiä vaan olemme pitäneet matkustamisesta, varsinkin minä. Olen aina ollut sitä mieltä että on mukavampi muistella tehtyjä matkoja eri puolille maailmaa kuin muistella jotta montakos kertaa ne jäät sen laiturin veivätkään tai muistatkos kun saatiin viimeinen lainaerä mökistä maksettua. 

Aikaisemmat blogini ovat käsitelleet työmatkojani eksoottisiin maihin mutta tällä kertaa ajattelin kertoa teille ainoasta lomamatkastamme Atlantin toiselle puolelle Floridaan. Työmatkallahan Amerikan mantereella tuli käytyä pari kertaa ennen tästä kuvaamaani lomamatkaa.

Miksi Florida?

Floridassa tein toisella työmatkallani parin päivän pysähdyksen ja silloin ajattelin jotta täällä täytyy tulla käymään oikein ajan kanssa. Sopiva syykin sinne lähtemiseen löytyi kun aloimme suunnitella 20-vuotis häämatkaamme. Valintaan vaikutti myös Floridan maine aurinkovarmana kohteena, "Sunny State", siellä aina aurinko paistaa ja siellä on aina lämmintä, varsinkin alkuvuodesta. Silloin ei vielä puhuttu ilmastonmuutoksesta kuten nykyään, joten omatunto ei kolkuttanut vaikka matkaan lentäen lähdettiinkin. Aurinkoisuuden kanssa oli kuitenkin vähän niin ja näin. Saimme vettä niskaamme joka ikinen päivä, lukuun-ottamatta viimeistä päiväämme. Emme tosin tiedä satoiko lähtöpäivänä myöhemmin, mutta me emme kuitenkaan kastuneet. 

Yhden ainoan kerran matkallamme ehdimme beachille, silloin kesti vajaat 4 minuuttia ennen kuin ensimmäiset vesipisarat putosivat niskaamme. 

Matka tuli maksamaan aika ison pinon satasia, markkoja tosin, ja oli siihen aikaan meidän budjetissamme melkoinen satsaus kahden viikon aurinkolomaan, joka oli kaikkea muuta kuin aurinkoinen. Onneksemme olimme vuokranneet auton koko kahden viikon ajaksi ja maileja kertyikin mittariin huomattavasti suunniteltua enemmän. Silloin huonot säät harmittivat mutta toisaalta näimme Floridasta huomattavasti enemmän ajellessamme ristiin rastiin niemimaata.

Matkasta on jo vierähtänyt eräitä vuosia mutta hyvin ovat asiat mielessä pysyneet. Kuvistakin huomaatte etteivät ne ihan eiliseltä ole mutta haitanneeko tuo mittään.

Hotellimme sijaitsi Fort Lauderdalessa josta teimme päivittäisiä retkiä eri puolille Floridaa. Kiinnostavimmat kohteet löytyivät Miamin ja Fort Lauderdalen ulkopuolelta.

Miamissa

Saadaksemme tuntuman matkakohteeseemme lähdimme opastetulle kaupunkikierrokselle Miamissa. Muutamia asioita jäi mieleen oppaamme selostuksesta. Hän osasi esim. kertoa kaikista puista, rakennuksista, silloista, yms. kuinka monta tuhatta/sataa tuhatta/ miljoonaa dollaria mikin kohde oli maksanut. Kaikki laskettiin dollareissa, mitä enemmän oli maksanut sitä hienompaa oli. Ei kuulostanut yhtään fiksulta meikäläisen korvissa. Löytyihän Miamista myös köyhyyttä ja kurjuutta mutta mitään keskiluokkaista aluetta ei kierrokseen oltu sisällytetty. Toinen mieleen jäänyt asia oli kun ajoimme kuubalaiskaupungin osassa paikallisen kerhon ohi niin meille kerrottiin että sille tontille ei koskaan kukaan nainen ollut astunut, alue oli vain miehille pyhitetty. Satuimme samalla kiertoajelulla ajamaan toistamiseen paikan ohitse ja siellä oli eräs henkilö mekko päällä lakaisemassa pihaa. Saattoihan olla että täti olikin setä. Mene ja tiedä. 

Kiertoajelun aikana saimme kohtalaisen hyvän kokonaiskuvan kaupungista ja mieleen jäi maamerkkejä joiden mukaan osasin suunnistaa suhteellisen hyvin lähtiessämme kiertelemään kaupunkia omin päin vuokra-autollamme. Miamista muuten ei jäänyt mitään erityistä mieleen. 

Floridaa ristiin rastiin

Kelit kun olivat epävakaat niin lähdimme kiertelemään Floridaa ajellen pääsääntöisesti pieniä paikallisteitä. Pikkuteiden varsilla näkee kaikenlaista ja kokee takuulla sellaista mistä suurimalla osalla matkailijoista, jotka painavat vauhdilla moottoriteitä paikasta toiseen,  ei ole hajuakaan. Mutkan takana kun saattaa yllättäen olla ryhmä oransseihin haalareihin puettuja toisiinsa kettingeillä yhdistettyjä miehiä korjaamassa tietä. Siinä vaiheessa ei kuitenkaan tehnyt mieli pysähtyä valokuvaamaan. Hetkeä myöhemmin ajoimmekin sitten paikallisen vankilan ohitse. 

Koska meillä ei ollut mitään ennakolta laadittua aikataulua niin päätimme aina aamulla mihin suuntaan kunakin päivänä lähdimme. Tien varrella saattoi vaatimattoman julkisivun takaa saattoi löytyä todella suuri ravintola, ravintola keskellä ei mitään, myöhemmin kuvissa Brahma Bull oli yksi sellainen. Valitettavasti sisällä otetut kuvat eivät onnistuneet. Eihän siihen aikaan vielä ollut tavallisilla ihmisillä digikameroita. 

Teiden varsilta saattoi usein bongata isoja kevytrakenteisia halleja joissa myytiin lähinnä eri tuotemerkkien vaatteita. Pitihän sellaisessakin poiketa ihan uteliaisuuttaan. Tuskin niissä varsinaisia merkkituotteita olikaan. Lacosten krokotiilin pyrstökin osoitti milloin mihinkin suuntaan. 

Mielenkiintoista oli kuitenkin katsella Floridan luontoa ja tavallisten ihmisten elämää Miamin ulkopuolella. Niemimaan länsirannalta löytyi kiva pikkukaupunki Naples, siellä ei tuntenut olevansa jenkkilässä, siellä oli siistiä ja kodikasta, ei mitään ökyrakentamista, ei pilvenpiirtäjiä. Pitkiltä rantalaitureilta sai hyvän kuvan pikkukaupungista ja niiltä bongasimme useita sympaattisia pelikaaneja.

Samalla päiväreissulla poikkesimme matkan varrella olleeseen Intiaanireservaattiin. Sieltä löytyi todella mielenkiintoinen alligaattorifarmi. Johtuiko hieman koleasta ja pilvisestä iltapäivästä vai mistä mutta olimme paikan ainoa asiakkaat. Saimme rauhassa tutustua paikkoihin yksityisen oppaan johdolla. Oppaamme antoi meille kahdelle näytöksen kuinka alligaattoria voi käsitellä turvallisesti. Näytöksen jälkeen hän haki tarhasta alligaattorin poikasen ja ojensi sen minulle ja neuvoi miten siitä kannattaa pitää kiinni jottei se pääse puraisemaan. Poikasen nahka oli yllättävän pehmeä ja käteen miellyttävän tuntuinen. Niitä isompia otuksia ei kuitenkaan tehnyt mieli mennä silittelemään.

Eräänä päivänä suuntasimme Seagrasses'in luonnonpuistoon mutta se matka jäi anniltaan vajaaksi. Päästyämme perille totesimme ettei se päivä ollut paras mahdollinen vierailuajankohta. Siellä oli nimittäin motoristien tapaaminen ja pyöriä ja mustaan nahkaan pukeituneita karvanaamoja oli joka paikka täynnä, Näytti siltä että niitä oli pari-kolme tuhatta, niin mustanaan niitä oli siellä. Hetken aikaa jaloittelimme ja sitten äkkiä autoon ovet lukkoon ja menoksi. Jäi tutustumatta siihen ainutlaatuiseen luontotyyppiin.

Parempi onni meillä oli Evergladesin käynnillä. Siellä pääsimme alueelle tyypillisellä rämeveneellä tutustumaan alueen uskomattomaan luontoon. Aluehan on mahtava kokonaisuus mutta jo muutaman tunnin retkellä saimme kuitenkin jonkin asteisen kuvan sen linnustosta ja ennen kaikkea pääsimmehän näkemään luonnossa läheltä Floridan alligaattoreita. Niiden joukossa, kuten meidän ihmistenkin, on linssiluteita jotka ovat valmiita poseeraamaan kun salamavalot alkavat vilkkua. Aivan veneen viereen tulivat pällistelemään ja herkkupaloja kerjäämään.

Key West

Floridassa kun oltiin niin asiaan kuului tietysti käydä myös Key Westissä. Sinne suuntasimme tapamme mukaan päiväreissulle. Maisemat olivat alkuun ihan mukavat mutta ajomatka Fort Lauderdalesta Key Westiin oli yllättävän pitkä ja niinpä maisemiin alkoi turtua. Päästiinhän me perille ja todettiin että olihan se käymisen arvoinen paikka. Viehättävä kaupunki jossa aika omalla värikkäällä tavallaan oli pysähtynyt. Ilmakin suosi meitä koko sen ajan kun olimme kaupungissa. 

Yksi kaupungin mielenkiintoisimmista kohteista on kieltämättä Ernst Hemingwayn kotitalo joka toimi museona, toimii varmaan vieläkin. Valitettavasti se vain juuri tuolloin oli suljettuna joten sisään emme päässeet. Tulipahan ainakin käytyä portilla. Olisi ollut kiva nähdä miten ja missä kirjailija oli asunut ja työtänsä tehnyt. Monta hänen kirjoittamaansa kirjaa on aikojen saatossa tullut luettua.

Pitihän sitä iltaan asti siellä aikaa viettää jotta sai nähdä Key Westin kuuluisan auringon laskun. Ranta oli täynnä ihmisiä mutta näkihän siellä jotakin ja pari kuvaakin tuli otettua. Sitten olikin edessä pitkä ja pimeä ajomatka takaisin hotellillemme. Matkasta tuli rankempi kuin olisimme ikinä osanneet ajatella. Meillä oli ehkä tunti ajoaikaa jäljellä kun taivas repesi ja vettä tuli taivaalta enemmän kuin olimme ikinä nähneet. Pääsimme kuitenkin ehjinä perille ilman että mitään sattui matkalla. Sadetta piisasikin sitten seuraavat 24 tuntia, kaiken kaikkiaan sääraportit kertoivat vettä tulleen yhteensä 9,5 tuumaa tuon vuorokauden aikana. Seuraava päivä olikin sitten lepopäivä.

Cape Canaveral

Yksi matkan kohokohdista oli tutustuminen Cape Canaveralin avaruuskeskukseen ja sen museoon. Museossa oli todella kattava näyttely liittyen avaruuden valloittamiseen ja siellä olisi kulunut aikaa vaikka kuinka kauan. Suurin mielenkiinnon kohde oli itse nähdä paikka josta USA oli lähettänyt matkaan lukuisan määrän aluksia avaruuteen matkaamme edeltäneinä vuosikymmeninä. Mittasuhteet Cape Canaveralissa olivat valtavat. Varsinaisten laukaisuasemien lähelle emme päässeet, ne näkyivät arviolta parin kilometrin päässä yleisökeskuksesta. Mutta niiden koon pystyi hahmottamaan kun seisoi näyttelyssä olleiden kantorakettien vieressä. TVssä kaikki näyttää niin pieneltä. 

Cape Canaveralin museossa oli mm. esillä esineistöä kaikista miehitetyistä  avaruusohjelmista, Mercurysta, Geminin kautta Apolloon ja sukkuloihin. Näki selvästi miten tekniikka oli kehittynyt noiden ohjelmien myötä. Esillä oli Gemini ohjelmaan kuulunut aito avaruudessa käynyt miehistömoduli, kuva tuolla alempana. Kun katsoi sen tekniikkaa niin tuli mieleen jotta kyllä on ollut rohkeata porukkaa kun tuollaisen rakkinen kyytiin joskus on uskaltautunut. Tuolloin olivat avaruussukkulat vielä aktiivisessa käytössä mutta meidän käyntimme aikaan ei ollut laukaisua. Edellinen lähtö kansainväliselle avaruusasemalla oli ollut pari-kolme viikkoa aikaisemmin. Pääsimme kuitenkin tutustumaan Endeavour sukkulaan, joka oli tarkka kopio alkuperäisestä. Sisätilat olivat karut ja yksinkertaiset, toisaalta olihan alus kuljetusväline kahden pisteen välillä. Kooltaan Endeavour oli ehkä Tumppi DC9n luokkaa. Nykyisin Endeavourin kopio on korvattu aidolla Atlantis sukkulalla.

Illan suussa lähdimme sitten ajelemaan takaisin kohden Fort Lauderdalea. Kuinka ollakaan jälleen alkoi sataa reippaasti. Onneksi liikenne oli hiljaista ja pystyi ajamaan niin että tien keskiviiva oli oli Plymouthin keskellä, se oli ainoa paikka joka ei lainehtinut. Jossakin välissä paikallinen sheriffi ajeli perässämme mutta tv-sarjoista tuttua pysäytystä emme saaneet kokea. Pääsimme ehjinä hotellille ja kyllä rankan ajorupeaman jälkeen taisi olutkin maistua.

Kaikki loppuu aikanaan

Kaksi viikkoa Floridassa kului todella nopeasti. Paljon nähtiin ja koettiin ja kuten huomasitte emme olleet bilettämässä vaan tutustumassa matkakohteeseemme. Jos haluaa bilettää niin ei tarvitse noin kauas lähteä. Viimeiset kuvat tässä alla ovat päivältä jolloin kävimme palauttamassa vuokra-automme ja kävelimme takaisin hotellillemme. Oli siinä paikallisilla ihmettelemistä kun näkivät kaksi valkoihoista kävellen liikkeellä, eihän se nyt käy laatuun maailman autoistuneessa maassa.

Matkasta jäi paljon muistoja mutta mitään kaipuuta takaisin sinne ei jäänyt. Jatkossa suuntasimmekin useasti kauko-itään ja sieltä löytyikin monta mielenkiintoista kohdetta. Mutta niistä sitten myöhemmin tarkemmin.