Vilkasta Senioritoimintaa, keväällä 2022
Puolisentoista vuotta sitten otin ensimmäisiä askeleitani seniorikansalaisen ihmeelliseen maailmaan. Enpä silloin osannut kuvitellakaan minkälaisiin kuvioihin askeleeni minut veisivät. Tänä suhteellisen lyhyenä aikana ehtinyt tapahtua paljon. Ensin tulin valituksi Vantaan Vanhusneuvoston varsinaiseksi jäseneksi viimevuotisten Kuntavaalien jälkeen ja sitten minut valittiin Länsi-Vantaan kansalliset seniorit ry:n puheenjohtajaksi viime vuoden marraskuussa. Nämä kaksi asiaa ovat muuttaneet elämääni todella paljon. Kerron kokemuksistani Vanhusneuvostosta enemmän myöhemmin, tässä kirjoituksessa keskityn ensimmäiseen kevääseeni Senioreitten puheenjohtajana.
Uuden tehtäväni Seniori-yhdistyksen puheenjohtajana otin hieman jännittyneenä vastaan. Olinhan ollut vasta vuoden verran yhdistyksen jäsenenä enkä tuntenut kovinkaan montaa yhdistyksen jäsenistä. Muutamia tuttuja toki joukossa oli, heidän kanssaan olin pyörittänyt 80- ja 90-luvulla varhaisnuorten yhdistystä Myyrmäessä. Siitä joukosta löytyy myös se ystävällinen sielu joka edelliselle puheenjohtajallemme oli vinkannut, että minä saattaisin puheenjohtajan pestistä innostua. Niinhän siinä sitten kävi että minut valittiin uudeksi puheenjohtajaksi, vaikka itse en edes päässyt valintakokoukseen osallistumaan. Kova oli luotto syyskokouksessa kaveriin, jonka hyvin harva tunsi ja jota vielä harvempi oli edes nähnyt.
Alkuvuosi meni koronarajoitusten takia paljolti etänä, jouduimme kokontumaan Teamsissä, kuten varmasti puolet suomalaisista. Hallitus saatiin kuitenkin koolle ja pääsin tutustumaan lähimpiin "työtovereihini". Alkukankeus hallituksessa jäi todella lyhyeksi ja meistä muodostui tiimi, jossa positiivisuus jyllää juttu ja ideat lentävät, yhtään älytöntä ideaa ei ole esitetty, ja jos joku sellaisen on ilmoille lausunut niin sitten se olen ollut minä itse. Maaliskuussa pääsimme vihdoin järjestämään ensimmäisiä keskiviikkoisia jäsentapaamisia ja kerhot lähtivät pyörimään.
Jäsenemme olivat todella todella odottaneet päästä tapaamaan toisiaan ja se näkyi hyvin heidän kasvoistaan kuinka helpottuneita he olivat rajoitusten viimein päätyttyä. Keskiviikon jäsentapaamisissa meillä oli mielenkiintoisia alustuksia ja jäseniä saimme joka kerta liikkeelle ihan kiitettävästi. Se mitä jäin kaipaamaan näissä tapaamisissa oli se ettei syntynyt keskustelua kulloisesta kuulemastamme aiheesta. Uskon kuitenkin, että monella asian tiimoilta mielessä kaikenlaista liikkui aiheitten tiimoilta mutta kynnys keskusteluun oli ehkä vielä liian suuri. Mutta eiköhän se siitä...
Kevätkausi oli todella vilkasta aikaa ja pääsin mukaan toimintaan ilman isompia hämminkejä. Paljonhan tässä on ollut opittavaa sillä kaikki on minulle uutta. Onneksi Ahrenbergin Sirpa jatkoi sihteerinä eikä minun onnekseni Pesosen Heimokaan mihinkään hävinnyt vaan on jatkanut yhdistyksemme taloudenhoitajana. Heiltä kahdelta olen saanut tietoja ja tukea toiminnan pyörittämisessä viime syksynä valitun hallituksen kanssa.
Kevääseen on mahtunut paljoa iloa ja jälleennäkemisen riemua mutta valitettavasti myös surua. Toukokuun lopulla saimme suruviestin, Ritva Pesonen oli vaikean sairauden uuvuttamana menehtynyt. Hänen perintönsä elää kuitenkin yhdistyksemme toiminnassa, mm. Ilon pisaroissa.
Kevään kohokohta oli itäiselle Uudellemaalle suuntautunut kevätretki, jolla pääsimme tutustumaan Malmgårdin kartanoon, Mustilan viinitilaan Elimäellä sekä Strömforsin ruukkiin. Retken järjestämisestä saamme kiittää Heimoa, joka valitettavasti ei perhesyistä päässyt itse mukaamme. Retkestämme rustasin pienen kirjoituksenkin, jonka sitten lähetin Patinan toimituksen tyrkylle lehteen. Sepustukseni laitoin sähköpostissa sunnuntai-iltana ja jo maanantai-aamuna sain postia Patinan toimituksesta jotta lehti on juuri menossa taittoon ja kirjoitukseni saadaan mahtumaan jos hieman lyhennän sitä. No nyt Patinan 3/2022 numerossa on juttu meidän iloisesta retkestämme. Ei voi muuta sanoa kuin jotta ajoitus meni nappiin.
Vanhimman kerhomme Ilonpisarat, toiminta jatkui ja 15-20 vireää jäsentä kokoontui Myyringissä säännöllisesti. Kerran sielläkin ehdin käydä tervehtimässä, eikä vierailuni yhtään tuntunut vakijäseniä häiritsevän. Keväällä käynnistimme myös kaksi uutta kerhoa lounaskerhon ja elokuvakerhon. Kiitokset niistä kuuluvat niiden ideoijille ja vetäjille. Ilman Leinosen Tarjan ja Pesosen Ritvan panosta ei lounaskerhoa eikä Mäkeläisen Ritvan perustamaa elokuvakerhoa olisi olemassa. Keväällä aloitimme myös yhteiset, vapaamuotoiset tapaamiset aamupäivä-kahvin merkeissä Myyrmannin Café Nuvossa. Kokoonnumme siellä vapaamuotoisen keskustelun merkeissä tiistaisin ja osallistujia on ollut ihan mukavasti.
Kesäkuun alussa teimme pienen kokeiluluontoisen rynnäkön Myyrmäen Synttärimarkkinoille. Markkinoilla kävijöiden keski-ikä nousee vuosi vuodelta ja mielessä kävi jotta siellä olisi meidän hyvä jakaa ilosanomaamme ja mahdollisesti saada uusia jäseniä mukaan vireään toimintaamme. Yhdistyksemme oma pöytä herätti paljon mielenkiintoa, jos tarkkoja ollaan kyllä se taisi kuitenkin olla tarjoamamme kahvi, kakku sekä kirjallinen materiaali ja mielenkiintoiset keskustelut ihmisten kanssa joka sitä mielenkiintoa herätti. Olen aikoinani useita kertoja vaaliteltalla ollut mutta koskaan en ole tuollaista kuhinaa pöydän ympärillä kokenut.
Yhdistyksen omien tapahtumien lisäksi tälle keväälle osui myös Kansallisen senioriliiton 50-vuotis juhlaristeily Silja Europalla. Oman yhdistyksemme jäseniä koko laivan täyttäneessä 1700 hengen iloisessa joukossa oli 13. Ei olisi uskonut ellei sitä omin silmin olisi nähnyt kuinka paljon energiaa siihen laivalastilliseen elämänkokemusta mahtui.
Kun ajattelen tätä kevättä Länsi-Vantaan kansallisissa senioreissa niin en voi muuta sanoa kuin että vastaanotto on ollut mahtava ja olen hyvin päässyt mukaan tähän kohta 50 vuotta toimineeseen yhdistykseen. Olen saanut tutustua upeisiin ihmisiin, ihmisiin joilla on mahtava elämänkokemus ja huumoria ja vireyttä vaikka muille jakaa. Kuten monta kertaa on todettu niin ikä on vain numero, oli se sitten 60, 70, 80 tai 80+
Tällaisena yhdistyksen nuorisoketjuun kuuluvana seniorina täytyy todeta, että on hienoa olla mukana tällaisessa toiminnassa. Tuntuu, että elän uutta elämän kevättä.